Boh pen yang

Boh pen yang on laosilainen sanonta mitä voi käyttää melkein tilanteessa ku tilanteessa, vähän niinku "kaikki on hyvin", "ei stressiä", "ei sen nii väliä oo". Se kuvas kyllä aika hyvin tulevia päiviä.
Seuraava viikko olikin sitte elämäni lunkein. En tehny juuri mitään, eikä tapahtunu juuri mitään. Viisumitietous tosin kasvo vähän ku ilmeni että maateitse takaisin Thaimaahan mennessä en saa ku 15 päivän viisumin, lentämällä kun saa 30 päivää. Aiheutti kevyttä vitutusta ja matkasuunnitelmien (mitä nyt ei kyllä liikaa muutenkaan ollu) uudelleentarkastelua aikataulun puolesta.
Edellä mainittuihin espanjalaisiin tuli tutustuttua, sangen mukavaa jengiä. Sen lisäks myös muutamaan ranskalaiseen ja eipä siinä sitte koko viikkoon tapahtunu muuta kun hengailua tyyppien kanssa ja that`s it.
Päivät saatto mennä esimerkiks näin:
-aamulla hereille sitte ku sattuu heräämään
-suihkuun tai uimaan, riippuen fiiliksestä ja siitä että tuleeko vettä
-ruokaa ja kahvia
-hammokkiin päikkäreille
-lisää ruokaa
-takasin hammokkiin hengailemaan
-pelaamaan petanquee jos oikei oli aktiivinen olo
-ruokaa
-Mekongin rannalle iltaa istumaan nuotion ääreen tai vaihtoehtoisesti istumaan iltaa jonnekkin muualle
-nukkumaan

Liiemmälti ei tarvinu tosiaan siis stressiä ottaa mistään. Eikä mitään järin mullistavaa tapahtunu, hauskaa oli ja kaikki oli hyvin. Kauheesti varsinaista kerrottavaa ei siis kyseiseltä ajanjaksolta oo, mutta tässä on kuvia.

Majatalon isäntä duunissa

Matkalla uimamestoille fiilattiin norsuja! 

Sekaan vaan

Pojat ja tyttö aamukylvyssä

Mestat

Hengaillaan kuin Kirka konsanaan

Pikkutsubua alko kyllästyttää vissiin meiän paskat läpät

En tajunnu yhtää mitä tässä tilanteessa tapahtu

Tältähä se usein näytti sitte

Jonkisorttista jorailua

Espanjalaistovereille tuli kotiruokaikävä joten listalla oli tänä päivänä paellaa.

Semi-pakollinen maisemakuva

Kotikatu

Sumeat meiningit

 Edelliskuvan iltaan tosin liitty ihan hauska tapaus kun siinä eräänlaisen seuraleikin tahi pelin tiimellyksessä pohdittiin että montakoha valtiota maailmassa on.
Mun viereisessä huoneessa majoittunu Javito heitti tiukasti ilmoille arvauksensa: 14. Aiheutti kohtalaisen pahaa repeilyä aikalailla jokaisessa ihmisessä siinä tilassa. Sit se kysy multa mitä mä veikkasin ja valitsi saman lukeman. Kova oli luotto mun maantiedon taitoihin, tosin mun veikkaus osu n. 50 maata yläkanttiin mutta mitäs näistä, boh pen yang.

Javi leikkii koiralla

Onks pakko ku ei millää jaksais

 Lisää näitä viikkoja.
Ja takasin Tad Lohon ainaki viikoks, ehkä kahdeks huhtikuussa.