lauantai 18. huhtikuuta 2015

Lumut ja moporetki

Kuten sanottu, käytii yhtenä päivä Pangkorissa pyörimässä mopolla ympäri saarta. Koko saari on kaheksan neliökilometrin kokonen, eli ajettavaa tietä ei ihan pohjattomasti oo. Tollasen tuhnun 110cc skootterin vuokraaminen maksaa päiväks 40 ringgittiä eli kymmenisen euroo.
Urhea ratsumme

Laivalaituri
Ois pitäny ottaa aikaa ja kattoo kauan koko läntin ympäri kesti ajaa. Kauheen kauaaha siinä ei kestä, toisaalta aika vähän tuolla on mitään nähtävää eli ihan koko päivän reissuaha tosta ei saa aikaseks. Saaren pohjoispäässä on myös kohtalaisen jyrkkiä (15-20%) mäkiä eli jarrujen toimivuus kannattaa tsekata kunnolla. 

Löyty sieltä saarelta tällänen hollantilaisten rakentama ja sittemin hylkäämä linnoitus. 





No ei ollu paljoo nähtävää siinä.

Sen ohella löydettii tällänen torni missä käytii kattomassa maisemia. Nähtii pääasiassa merta.



Jyrkät portaat
Kun nyt tollanen menopeli oli alla, ajateltii lähtee jollekki toiselle biitsille hengailemaan. Koko saari on nimittäin oikeesti niin pieni että vaikka ajettii se ympäri, käytii syömässä ja kattomassa kaikki mitä tuolla nähtävää on, ei siinä silti menny kovin montaa tuntia. 

Biitsiä
Sehän näytti aika samalta ku rannat nyt yleensä näyttää. Ehittii ajelemaa just sopivasti takasin majapaikalle ennen ku alko jonkinlainen trooppinen ukkosmyrsky. 

Kertaalleen päätettiin myös lähtee Lumutiin, eli siihen satamakaupunkiin mistä lautat lähtee Pangkoriin. 

Terminaali


Lumut on joku Kouvolan kokonen, muutaman kymmenen tuhannen ihmisen kaupunki missä nyt ei kauheesti oo mitään. Pizza Hut ja KFC löytyy, kuin myös tori ja kaiken maailman pieniä kojuja ja kauppoja. 


Katukuva

Shoppailumestat
Ilahduttavaa oli kuitenkin myös löytää tällänen oikee baari, koska tuolla saarellahen sellasta ei tosiaan oo. 

Baari
Kallishan se oli tietysti joten ei viihdytty järin pitkään. 

Jos nyt ei muuta tekemistä oo, mitä tietysti Pangkorin saarella ei kauheesti oo, niin saa tuolla yhen iltapäivän tuhlattua kylällä pyöriessä ja ihmetellessä. 

Näyttihän se myös paikotellen vähän Kouvolalta muuten. 

Tervetuloa!

Kaunista arkkitehtuuria
Bussimatkalla Kuala Lumpurista tullessa vaihettii bussia jossain Manjungissa, ja se vaikuttiki vähä isommalta kaupungilta. Ajateltiin lähtee kattelemaan mitä kaikkee sieltä löytyy. 
Ei jääny paljoo lapsenlapsille kerrottavaa siitä kokemuksesta. Luultavasti ei vaan osattu löytää oikeita mestoja. Se tosin vaikutti aika laajalle alueelle levinneeltä mestalta, kävellen ei varmaan ihan kaikkia paikkoja tavota. 



Tori
Siellä oli huhujen mukaan joku tori, mihin oli tarkotus mennä illalla kattomaan menoa mut eihän me sitä koskaa löydetty ja koska alko tulemaa vähä nälkä niin lähettii takasin. Iltapuuhia mantereen puolella jarruttaa myös vähän lautta-aikataulut, viiminen tais lähtee joskus kaheksan aikaan illalla takasin saarelle. 


Retkeilyt alko tulemaan tältä erää päätökseen, viiminen viikonloppu oltiin Kuala Lumpurissa. Tarkotuksena oli käydä hoitamassa pienimuotosta shoppailua ja olla ihmisten ilmoilla vähän aikaa. En ollu oikein kuullu mitään hyvää Kuala Lumpurista siellä käyneiltä kavereilta, mut mun mielestä se oli ihan ok kaupunki. Keskusta-alue on melko iso luonnollisesti, mutta silti ihan helposti käveltävissä ympäriinsä jos vaan jaksaa. 
Julkinen liikenne tosin toimii myös hyvin, ja busseista osa on ilmasia! Kuulemma.

Hotellivalinta valikoitu tällä kierroksella pelkästään sijainnin mukaan - vaatimuksina oli lyhyt matka Bukit Bintangin ostoskeskushelvettejä sisältävälle kadulle ja mielellään lyhyt matka myös Pudu Sentralin bussiasemalta. Kumpikin toteutu kätevästi, hotelliksi valittu Sandpiper oli myös ihan kelvollinen mesta aamiaisineen päivineen, eikä sijainnin ja laadun suhteen joku 25e/yö tuntunu kovin pahalta hinnaltakaan.

Näkymät hotlan ikkunasta
Yhtenä iltana käytii Kuala Lumpurin Sentral Marketilla, mikä nyt on jokseenkin samanlainen kokoelma krääsää ja matkamuistoja myyviä kojuja kun monet muut aasialaiset torit. Mikä nyt vähän yllätti oli mestan koko - se oli nimittäin oikeesti aika pieni alue. 




 
Eipä sieltä sitte mitään juuri kyllä ostettu, paitsi aurinkolasit. Ei häikäise suurkaupungin kirkkaat valot enää! 

Muuten haahuiltiin vaan pitkin kylää. Tässä joku randomkuva kun etittii kätevää oikoreittiä, sinne minne nyt ikinä oltiinkaan menossa, mutta eksyttii. 

Iltakuva
Yks iltapäivä käytettii Bintangilla pyörimiseen. Kadun varrelta löytyy joku noin sata tuhatta erinäistä ostoskeskusta. Aika isojahan ne on. 


Noista nyt löytyy kaikki isoimmat ja kauneimmat ketjut, Saara halus mennä ostamaa H&M:stä ponnareita nii käytii sitte sielläki. Muuten vähän tylsiä mestoja, niinku ostoskeskukset nyt yleensä on. Kaikkeeha sieltä löytää mutta hinnat on sitte mitä on - ei erityisen halpoja. Join myös potentiaalisesti elämäni kalleimman bissen tuolla ytimessä hengaillessa. Jossain 9 euron hujakoilla se tais olla. 

Päätettiin käydä kertaalleen ihan oikeessa ravintolassa katuruokailun ohella, en kyllä muuten mainitsis koko mestaa mutta oli niin helvetin hyvää sienikeittoa että ei oo kovin montaa parempaa tullu vielä vastaan. 

Tässä se nyt on

Ei saanut ilmasta porsasta

Sisustus
Koska ite kuulun siihen ihmisryhmään jonka mielestä keitot ei oo oikeeta ruokaa, ei pärjätty ihan sillä pelkästään. Tosi epämääräsen näköstä muhjuahan toi keitto oli, mutta ei herranperkele että se oli hyvää. En tiiä miten tollasta vois tehdä ite mutta aion opetella. 

Ruoka ei kyllä muutenkaa ollu pahaa silti, ihan pätevä kiinalainen kuppila. 

Wok n roll

Ko. kuppila on Pudurayan bussiasemalta jotain sataa metriä Bintangille päin sen pääkadun varressa, että vink vink vaan jos oot menossa. 

Kuala Lumpurhan on tunnettu muutamasta tornista, ja onhan niitä vähän vaikeeta välttää näkemästä. Tää yks näytti mun mielestä ihan Näsinneulalta. Nolot malesialaiset ei oo ees keksiny omaa designiä vaa kopioinu tylysti Tampereelta. 

Näsinneula
Käytii tsekkaamassa myös niitä vähän tunnetumpia torneja. Mun mielestä kyllä aika ruma rakennelma, mutta ilta-aikaan omalla tavallaan kai ihan näyttävä. Siinä vieressä on puisto, missä käytii tyylille ominaisesti pussikaljalla samalla kun ihmeteltiin sitä vitun rakennusta. 

Siinä ne nyt on
Näytti muute päivällä jokseenkin tylsemmältä: 

Lisää torneja 
Menomatkalla torneille käveltiin tälläsen ruokakadun läpi. Itse asiassa käveltii saman kadun läpi kerran päiväsaikaan ja meno oli aika eri. 







Vähän niitä mestoja että mitä ei täältä löydy, sitä ei tarvi ihmisen syödä. Toisaalta myös varmaan aika paljon löytyy listoilta asioita, mitä ei ihmisten tarvi syödä. 

Siihenhän se reissu sitten loppu. Lennot takasin himaan lähti illalla joskus yhentoista aikoihin, mikä toisaalta oli vähän perseestä koska sehän tarkottaa luonnollisesti sitä, että hotellista pitää tsekata ulos aamulla ja suihkuun pääsee sitte seuraavan kerran puoltoista vuorokautta myöhemmin kotona. 
On siinä tietysti se plussapuoli, että on yks lisäpäivä aikaa palloilla kaupungilla. Käytii hoitamassa vikat ostokset, hengailtiin China Townissa ja Bintangilla. 

Lentoturvallisuuden kannalta vakuutti kyllä taas kaikki turvatarkastukset. Vissiin viiden turvatarkastuksen jälkeen oltiin nimitätin seuraavana aamuna Charles De Gaullen kentällä Pariisissa venaamassa viimistä lentoa. 

vettä
Tuli siinä kuppilassa istuessa Saaran repusta yllätyksenä puolen litran vesipullo, mikä ostettii ajatellen menomatkaa lentokentälle. Ei tietysti muistettu että se siellä oli, joten ei pystyny näyttämää tietoisen syylliseltä niitten tarkastusten aikana. Ehkä se oli se taikatemppu. 

Seuraavaan retkeen on vielä joku puoltoista kuukautta aikaa, mutta sitä ennen tulee onneks kavereita ja sukulaisihmisiä kylään joten ehkä tässä tulee nähtyä joku uus osa Maltastakin sillä välin. 

Tässä vielä loppuun ilahduttava kuva gekosta, tuosta ihmisen parhaasta ystävästä eläinmaailman puolelta: 

Moikka

torstai 2. huhtikuuta 2015

Pulau Pangkor ja löllöttelyä Malesiassa



Jatkoa seuraa. Mentiin tollaselle Pulau Pangkor-nimiselle saarelle otsikon mukaisesti: löllöttelemään eli olemaan vaan.

Jotakuinkin tasan vuosi sitte oltii kans Aasiassa, sillon lennettii Bangkokiin mistä suhattii heti samana iltana yöjunalla Uboniin ja seuraavana päivänä Laosiin. Sieltä sitten muutamaa päivää myöhemmin kätevästi maateitse Kambodzan Sihanoukvilleen ja sieltä taas paluulentoja varten Bangkokiin. Silloin matkatessa kävi mielessä, että onko tässä vittu mitään järkeä. Aivan holtiton kasa kilometrejä ihan liian lyhyellä ajanjaksolla. Tästä ja tästä voit lukea lisää niistä tunnelmista.

Tällä reissulla haluttiin valita vaan yks mesta ja olla siellä. Vähän suositumpien Langkawin ja Penangin, sekä toisella puolen Malesian niemimaata sijaitsevan Tiomanin sijaan valittiin Pangkor. Etukäteen tsekattiin aika monta eri matkablogia ja -foorumia läpi, arviot oli aika ristiriitasia. Osan mielestä saari on pala taivasta, osan mielestä paskasia rantoja ja vittumaisia ihmisiä. Paras tapa selvittää asiantila on tietysti mennä ite vittu kattomaan. Kyseinen saari on myös tunnetumpi paikallisten lomailumestana, mikä on tietysti aina jees.

Lisäksi sijainti vaikuttii hivenen: Pangkor on jotakuinkin puolivälissä Kuala Lumpurin ja Penangin välillä, ei tarvi siis lentää ajan säästämiseksi vaikka sekin olisi ollut mahdollista - ainakin teoriassa. KL:stä tänne kestää bussilla nelisen tuntia, matkaa on joku 250km varmaan suunnilleen. Hintaa bussilipulla on siihen nähden melko vaatimattomasti, piletit oli 27 Malesian ringgitiä mikä tämän hetkisellä kurssilla tekee noin 6.8 euroa. Bussi ei tietysti saarelle asti tuo sillan puutteessa, joten lisäksi joutuu maksamaan kymmenen ringgitin paattimatkan. Se on onneks meno-paluu tosin.

Mitäs siellä sitten on? No ei paljon mitään. Eli just se mitä lähdettiin etsimään. Tuolla saarella ei oo juuri baareja, oikeamminkin niitä ei oo yhtään. Yhestä ravintolasta saa bissee ja viiniä. Se vähentää olennaisesti  niitä kuuluisia "wicked wicked"-huutoja piripäisiltä brittituristeilta ja karsii ne kyisimmät saksalaiset samsonitet joukosta, mikä on aina hyvä. Rantaa siellä sen sijaan on, eikä ees ihan paskinta mahdollista rantaa.
Lähirantaa


Lisäks siellä on ruokaa. Ruoka on tärkeä elementti hengissäpysymisen kannalta, mutta se on paljon muutakin. Ruokailu on hieno sosiaalinen tapahtuma ja tapa elää ja kokea. Hyvä ruoka on myös hieno harrastus ja ajanviettotapa. Tässä kuvakooste tän saaren ruoista.


Tom Yam. Yam Yam. 
Kanaa ja riisiä, taas.

Piknik-eväät
Reissun paras keitto! 
No joo, enemmän tai vähemmän samaltahan se näyttää. Tarjonnan puolesta toi saari ei ehkä oo se ihan kattavin mitä ruokaan tulee. Ei sillä etteikö lukumäärältään ruokamestoja ois paljoa, mutta melkein kaikilla on jokseenkin samanlaiset listat. Kalat ja muut merenelävät on aika isossa osassa - kala tosin on kallista. Ainakin jos sen haluaa kokonaisena ja grillattuna.
Kanaa on laajalti tarjolla, lihaakin parissa mestassa. Sianlihaa sen sijaan ei, koska muslimimaa. 


Yks ilta käytii sen nimisessä mestassa ku Daddy`s Cafe. Joku kusinen blogi sano että se ruoka on vaan that good että olivat käyneet useamminkin. Jos paska intialainen on jonkun mielestä parasta ruokaa maailmassa, niin sitten varmaan joo, käymisen arvoinen paikka.

Siinä se ny on
Paskan intialaisen laadun korvaa luonnollisesti määrä. Sitä ruokaahan nimittäin riitti! 


Onks vähä vaivautunutta?

Mutton curry
Siis paljonhan sitä oli. Tais silti olla kallein yksittäinen ruokailuhetki koko vitun maassa, loppulasku oli jossain 25 euron hujakoilla. Tosin mukana oli lasi viiniä ja pari bissee. Jos tätä lukee joku, joka suunnittelee matkaa Pangkorille - älä mene tuonne syömään. Bisse tosin on ihan kilpailukykysesti hinnoteltua: kaupassa maksaa 6,5 ringittiä, tuolla 9. Kaiken maailman yksisarvisen maidosta tehtyjä drinkkejäkin löytyy. Ja sitä viiniä. 
Ei sillä ettäkö se ruoka nyt suoranaisesti ois ollu pahaa, mutta parempaa ruokaa saa viidenneksellä tuosta hinnasta muista alueen kuppiloista.

Paria erikoispäivää lukuunottamatti oltiin aikalailla aloillamme koko retki. En oo oikein ikinä pitäny tätä blogia kovin informatiivisenä, enkä aio pitää jatkossakaan, mutta voin väläyttää pari faktaa tosta saaresta.

Maja
Tässä on meiän eka majapaikka. Varattii kaks yötä valmiiks ja himasta käsin. Älkää menkö tonne. Mestan nimi on Purnama Beach Rip-Off Fuckyourface Paradise tai joku vastaava. Seinät on sisältä homeessa, ulkokaiteet ei kestä hammokin ripustamista ja muslimivenkoilu ei salli edes saunakaljaa, vaikka se ois ykköstä. Makso jotain reilun 20e/päivä. 

Me varattii pari yötä etukäteen sen vuoksi, että tiedettiin olevamme illalla perillä ja samalla tiedettiin ettei kiinnosta sillon lähtee ettii mitää majaa mistään. 

Siinä oltiinkin ihan oikeessa. 

Ajatuksena oli kattella ympärilleen ekoina päivinä ja ettiä joku toinen bungalow, ehkä halvempi, ehkä ei - parempi joka tapauksessa. 

Eksyttiin tollaseen Nipah Bay Villaan sitten siinä kierrellessä. Sitä voin varauksetta suositella. Ei varmasti halvin majotusvaihtoehto, mutta kaikin puolin muuten todella pätevä. Siellä on duunissa sellanen noin 150 cm pitkä nainen, joka tietää kaikesta kaiken ja osaa lisäks kaiken. 

Kysyttii hintaa mökille ja saatiin, tosin low seasonista johtuen hintaa pysty kuulemma vähä viilaamaan. Saatiin lopulta neuvoteltua pari kymppiä per yö-taksalla oma bungalow terassilla - se oli jotakuinkin kolmannes listahintaa halvempi. Kätevä emäntä myös totesi että "kun nyt ootte pidempään, ois varmaan kiva jos teillä ois jääkaappi". Koko mökkihelvetissä on kaks (2) tollasta kotaa missä on jääkaappi. Ei saatu sellasta ekoille öille mutta pari päivää saapumista seuraavana aamuna se eukko tuli kertomaan että nyt pitää muuttaa. Naapurimökissä meinaa oli jääkaappi ja paikalla loisineet saksalaiset oli lähteny vittuun. 

Metsän siimeksessä
Jääkaappi on muuten ihan perkeleellisen kätevä keksintö. Itsestään selvyytenähän sitäkin pitää, kunnes ensimmäistä kertaa muutamaan päivään juo kylmää vettä. Puhumattakaan siitä, miten raskaan rantapäivän jälkeen kylmä olut tekee gutaa sielulle - omalla terassilla nautittuna totta kai. 

Apinoitahan tuolla mestoilla riitti. 

Apina


Siellä ne rymisteli menemään katoilla ja hyppi puissa. Ihan viihdyttävää seurattavaa. Lisäks toi koko saari on ilmeisesti tunnettu tollasista linnuista mitä siellä pyöri myös aika rutkasti.


Superlintuja
Nähtiin myös orava mutta siitä ei oo kuvaa. Näytti aika perusoravalta kyllä. 


Taksimobil
Mitäpä tuosta muuta sanottavaa keksis.. Toi Nipah Bay missä me oltii on koko saaren majotuskeskittymä, niin budjetti- kuin muidenkin matkailijoiden kesken. Kuulemma noin kymmenellä eurollakin irtoaa halvin mahdollinen huone Pangkorista. En usko että se on tosin kovin mukava, mutta jos säästö on pääasiallinen motiivi niin hittoakos siinä. Yksin matkaava varmaan pärjäis jollain 15-20 euron päiväbudjetilla jos oikein haluais säästellä. 

Koko Nipah Bay on tollanen muutaman sadan metrin kadun pätkä oikeestaan. Ranta jatkuu onneks vähän pidemmälle ja on etenki arkisin täysin vailla ihmisiä. Malesialaiset tulee tonne sankoin joukoin viikonloppulomille, joten viikonloppusin karaoke raikaa ja paikka on vähän eläväisempi. 

Lettuja
Katukojuja on viikonloppusin auki vähän laajemmalla rintamalla, joten ruoan suhteen esimerkiks tulee ihan tervetullutta vaihtelua.

Muutama malesialainen perhe tavattiin myös telttailemassa tuolla. Kyllä, telttailemassa. Meki käytii Saaran kanssa kerran pari vuotta sitte Latviassa telttailemassa ja onhan se nyt hauskaa. Ehkä seuraavalla kerralla mekin telttaillaan Aasiassa. 

Viiminen ilta Pangkorissa vietettiin eeppisen kala-aterian parissa. 


Vain kuolleet kalat kelluu

Siinä se ny on
Tossa
Paistettu kana, grillattu kala, vähän jotain kasvisperseilyä ja kuus kiloa riisiä. Siinä se viimeinen ateria sitte oli. Seuraavana aamuna suunnattiin takasin Kuala Lumpuriin pariks päiväks ennen ku piti lähtee himaan.
                                                     
Käytiin tossa yhtenä päivänä pyörimässä pitkin saarta mopolla ja kertaallee tutustumassa mantereen puolella noihin lähimpiin kaupunkeihin, tai lähimpään, mutta teen siitä erillisen postauksen vielä myöhemmin ettei tästä tuu liian pitkä. Ihan hyvä reissu oli, en ehkä koe pakottavaa tarvetta päästä tonne takasin mutta tollaseen rauhallisempaan chillailulomaan ihan pätevä paikka.