keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Pikaretki Aasiaan

Alkuperäinen aikomus oli mennä Aasiaan, ja todennäköisesti Laosiin, viettämään buddhalaista uutta vuotta koska viime vuonnaki oli niin hyvät bileet, mutta suunnitelma vähän kurahti kun ko. bileet on 13.-15.4. enkä mä saanu 15. päivää enää lomaksi työstä, mikä tietysti tarkotti että 14. pitää olla jo himassa. Oh well, ei se silti oo mikään syy olla menemättä ollenkaan. Kuten tapoihin kuuluu, matkasuunnitelmat muuttu sata kertaa ennen lähtöä ja joitain kertoja vielä sen jälkeen.
Matkailussa on kuitenkin pääasiassa kyse siitä että hommaa liput, pistää paskat kasaan ja lähtee, tässä pisteessä itsekin olimme maaliskuun lopussa.

Roippeet
Kevyimmät matkatavarat millä oon koskaan menny minnekkään ja uskallan sanoa Saaran puolesta saman vaikka ihan varma en ookkaan. Ruumaan hyljätyt rinkat mulla 3,36kg ja Saaralla 5,36kg, käsimatkatavarat oli yhdistettynä mun reppuun ja sille kellotettiin 3,39kg. Mukana on kuitenkin myös rinkkojen/repun paino että aika kevyellä kuormalla! Jostain syystä takasin tullessa tilanne oli vähän toinen..

Tässä tapauksessa halvin ja paras vaihtoehto oli ostaa lennot suoraan Emiratesilta Dubain kautta Bangkokiin, Dubain lentokentällä (mikä jostain itselleni tuntemattomasta syystä on valittu maailman parhaaksi) jouduttiin lusimaan onneksi vaan pari tuntia ja mistä ehdittiin ostaa mm. hieno kello minkä mukana tuli röökikartsa. 
Bangkokiin päästyämme mentiin kokolailla ihan suoraan rautatieasemalle ostamaan liput Uboniin että päästäis Laosiin niin pian kuin mahdollista. Samalle illalle irtos makuupaikkaliput, mikä oli vähän niin kun toiveissakin. 

Libut 
Tuttua hommaa siinä mielessä että juna oli lähtöaikaa myöten täysin sama kun millä reilu vuosi sitten Heikin kanssa suunnattiin kohti Laosia. Hintakaan ei ollut muuttunut ainakaan kovin monella bahtilla.
Maltan hemaiseva talvi homehdutti sandaalit joten piti saada uudet, lennon saapumisen ja junan lähdön väliin mahtui onneksi sen verran monta tuntia että ennätettiin Khao sanille tuskastumaan koko kadun olemassaoloon sekä ostamaan ne sandaalit. 

Tuus ny siältä

Ehhh
Hetki ehdittiin myös istuksia terdellä ennen ku piti lähtee steissille hengailee

Chang!
Junalla matkaaminen Thaimaassa on mukavaa hommaa, pääasiassa matka meni nukkuessa ja aamulla kaiketi melkolailla aikataulun mukaisestikin vieläpä oltiin Ubonissa.

Aamuaurinko paistaa sisään ravintolavaunun ikkunasta

Ubonin rautatieasemasta tuli edelleen mieleen Kouvola

Tarkoitus oli ottaa taksi rautatieasemalta linja-autoasemalle ja sieltä bussi Pakseen Laosin puolelle, mutta päädyttiin lopulta menemään taksilla rajalle asti koska bussia ois ensinäkin jouduttu venaamaan ja se ois kuitenki ollu hitaampi vaikkei oiskaan jouduttu. Muutaman sata bahtia kalliimmaks se tietysti tuli mutta sama se.

Matkalla kuski piti röökitauon tälläsellä temppelillä.



Saara venaili äijän kanssa

Päästiin aamupäivästä Laosin puolelle vihdoin ja viimein.

Kiitti
Pakse oli yhtä ilahduttavan ankea kuin edelliskerrallakin, joskin kehitystä ilmeisesti lisääntyneen läpikulkuliikenteen vuoksi oli tapahtunut: teitä kunnostettu ja uusia majapaikkoja putkahdellut sekä pankkiautomaattien lukumäärä oli noussut kolmesta entiedäkuinkamoneen.

Pakse



 Hotelliasian buukkauksen jälkeen suoritettiin suihku (~40 tuntia lentokoneessa, junassa, taksissa, bussissa ja tuktukissa aiheuttaa sielun turruttavan hajun noin neljän sadan metrin säteellä) ja tarpeellisten asioiden ostosretki paikalliselle marketille. Nälkä oli joten suuntana oli edellisreissulla erittäin hyväksi todettu intialainen Nazim (ei ollu enää niin hyvää ku viimeks) missä yllätys olikin aikamoinen kun pöydässä istuskeli Tampereelta ja edellisestä työpaikastani tuttu Stefan jonka en tiennyt olevan Aasiassa ylipäätään! Syötiin kimpassa ja jauhettiin paskaa, päätettiin ottaa illalla get together uusiksi ja niin myös tehtiin. Meillä oli suunnitelmana hoitaa vaan matkatarpeistorumbaa Paksessa sekä lepuuttaa edellä mainituissa kulkuvälineissä väsyneitä perseitä, joten aamulla check out, syömään ja bussipysäkille. 

Tässä lopuksi vielä kuva aamiaishetkestä sekä bussin kyljestä sisäpuolelta. Jatkuu seuraavassa jaksossa. 

Sticky rice, best rice

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti