Lumut ja moporetki

Kuten sanottu, käytii yhtenä päivä Pangkorissa pyörimässä mopolla ympäri saarta. Koko saari on kaheksan neliökilometrin kokonen, eli ajettavaa tietä ei ihan pohjattomasti oo. Tollasen tuhnun 110cc skootterin vuokraaminen maksaa päiväks 40 ringgittiä eli kymmenisen euroo.

Urhea ratsumme

Laivalaituri

Ois pitäny ottaa aikaa ja kattoo kauan koko läntin ympäri kesti ajaa. Kauheen kauaaha siinä ei kestä, toisaalta aika vähän tuolla on mitään nähtävää eli ihan koko päivän reissuaha tosta ei saa aikaseks. Saaren pohjoispäässä on myös kohtalaisen jyrkkiä (15-20%) mäkiä eli jarrujen toimivuus kannattaa tsekata kunnolla. 

Löyty sieltä saarelta tällänen hollantilaisten rakentama ja sittemin hylkäämä linnoitus. 

No ei ollu paljoo nähtävää siinä.

Sen ohella löydettii tällänen torni missä käytii kattomassa maisemia. Nähtii pääasiassa merta.

Jyrkät portaat

Kun nyt tollanen menopeli oli alla, ajateltii lähtee jollekki toiselle biitsille hengailemaan. Koko saari on nimittäin oikeesti niin pieni että vaikka ajettii se ympäri, käytii syömässä ja kattomassa kaikki mitä tuolla nähtävää on, ei siinä silti menny kovin montaa tuntia. 

Biitsiä

Sehän näytti aika samalta ku rannat nyt yleensä näyttää. Ehittii ajelemaa just sopivasti takasin majapaikalle ennen ku alko jonkinlainen trooppinen ukkosmyrsky. 

Kertaalleen päätettiin myös lähtee Lumutiin, eli siihen satamakaupunkiin mistä lautat lähtee Pangkoriin. 

Terminaali

Lumut on joku Kouvolan kokonen, muutaman kymmenen tuhannen ihmisen kaupunki missä nyt ei kauheesti oo mitään. Pizza Hut ja KFC löytyy, kuin myös tori ja kaiken maailman pieniä kojuja ja kauppoja. 

Katukuva

Shoppailumestat

Ilahduttavaa oli kuitenkin myös löytää tällänen oikee baari, koska tuolla saarellahen sellasta ei tosiaan oo. 

Baari

Kallishan se oli tietysti joten ei viihdytty järin pitkään. 

Jos nyt ei muuta tekemistä oo, mitä tietysti Pangkorin saarella ei kauheesti oo, niin saa tuolla yhen iltapäivän tuhlattua kylällä pyöriessä ja ihmetellessä. 

Näyttihän se myös paikotellen vähän Kouvolalta muuten. 

Tervetuloa!

Kaunista arkkitehtuuria

Bussimatkalla Kuala Lumpurista tullessa vaihettii bussia jossain Manjungissa, ja se vaikuttiki vähä isommalta kaupungilta. Ajateltiin lähtee kattelemaan mitä kaikkee sieltä löytyy. 

Ei jääny paljoo lapsenlapsille kerrottavaa siitä kokemuksesta. Luultavasti ei vaan osattu löytää oikeita mestoja. Se tosin vaikutti aika laajalle alueelle levinneeltä mestalta, kävellen ei varmaan ihan kaikkia paikkoja tavota. 

Tori

Siellä oli huhujen mukaan joku tori, mihin oli tarkotus mennä illalla kattomaan menoa mut eihän me sitä koskaa löydetty ja koska alko tulemaa vähä nälkä niin lähettii takasin. Iltapuuhia mantereen puolella jarruttaa myös vähän lautta-aikataulut, viiminen tais lähtee joskus kaheksan aikaan illalla takasin saarelle. 

Retkeilyt alko tulemaan tältä erää päätökseen, viiminen viikonloppu oltiin Kuala Lumpurissa. Tarkotuksena oli käydä hoitamassa pienimuotosta shoppailua ja olla ihmisten ilmoilla vähän aikaa. En ollu oikein kuullu mitään hyvää Kuala Lumpurista siellä käyneiltä kavereilta, mut mun mielestä se oli ihan ok kaupunki. Keskusta-alue on melko iso luonnollisesti, mutta silti ihan helposti käveltävissä ympäriinsä jos vaan jaksaa. 

Julkinen liikenne tosin toimii myös hyvin, ja busseista osa on ilmasia! Kuulemma.

Hotellivalinta valikoitu tällä kierroksella pelkästään sijainnin mukaan - vaatimuksina oli lyhyt matka Bukit Bintangin ostoskeskushelvettejä sisältävälle kadulle ja mielellään lyhyt matka myös Pudu Sentralin bussiasemalta. Kumpikin toteutu kätevästi, hotelliksi valittu Sandpiper oli myös ihan kelvollinen mesta aamiaisineen päivineen, eikä sijainnin ja laadun suhteen joku 25e/yö tuntunu kovin pahalta hinnaltakaan.

Näkymät hotlan ikkunasta

Yhtenä iltana käytii Kuala Lumpurin Sentral Marketilla, mikä nyt on jokseenkin samanlainen kokoelma krääsää ja matkamuistoja myyviä kojuja kun monet muut aasialaiset torit. Mikä nyt vähän yllätti oli mestan koko - se oli nimittäin oikeesti aika pieni alue. 

 

Eipä sieltä sitte mitään juuri kyllä ostettu, paitsi aurinkolasit. Ei häikäise suurkaupungin kirkkaat valot enää! 

Muuten haahuiltiin vaan pitkin kylää. Tässä joku randomkuva kun etittii kätevää oikoreittiä, sinne minne nyt ikinä oltiinkaan menossa, mutta eksyttii. 

Iltakuva

Yks iltapäivä käytettii Bintangilla pyörimiseen. Kadun varrelta löytyy joku noin sata tuhatta erinäistä ostoskeskusta. Aika isojahan ne on. 

Noista nyt löytyy kaikki isoimmat ja kauneimmat ketjut, Saara halus mennä ostamaa H&M:stä ponnareita nii käytii sitte sielläki. Muuten vähän tylsiä mestoja, niinku ostoskeskukset nyt yleensä on. Kaikkeeha sieltä löytää mutta hinnat on sitte mitä on - ei erityisen halpoja. Join myös potentiaalisesti elämäni kalleimman bissen tuolla ytimessä hengaillessa. Jossain 9 euron hujakoilla se tais olla. 

Päätettiin käydä kertaalleen ihan oikeessa ravintolassa katuruokailun ohella, en kyllä muuten mainitsis koko mestaa mutta oli niin helvetin hyvää sienikeittoa että ei oo kovin montaa parempaa tullu vielä vastaan. 

Tässä se nyt on

Ei saanut ilmasta porsasta

Sisustus

Koska ite kuulun siihen ihmisryhmään jonka mielestä keitot ei oo oikeeta ruokaa, ei pärjätty ihan sillä pelkästään. Tosi epämääräsen näköstä muhjuahan toi keitto oli, mutta ei herranperkele että se oli hyvää. En tiiä miten tollasta vois tehdä ite mutta aion opetella. 

Ruoka ei kyllä muutenkaa ollu pahaa silti, ihan pätevä kiinalainen kuppila. 

Wok n roll

Ko. kuppila on Pudurayan bussiasemalta jotain sataa metriä Bintangille päin sen pääkadun varressa, että vink vink vaan jos oot menossa. 

Kuala Lumpurhan on tunnettu muutamasta tornista, ja onhan niitä vähän vaikeeta välttää näkemästä. Tää yks näytti mun mielestä ihan Näsinneulalta. Nolot malesialaiset ei oo ees keksiny omaa designiä vaa kopioinu tylysti Tampereelta. 

Näsinneula

Käytii tsekkaamassa myös niitä vähän tunnetumpia torneja. Mun mielestä kyllä aika ruma rakennelma, mutta ilta-aikaan omalla tavallaan kai ihan näyttävä. Siinä vieressä on puisto, missä käytii tyylille ominaisesti pussikaljalla samalla kun ihmeteltiin sitä vitun rakennusta. 

Siinä ne nyt on

Näytti muute päivällä jokseenkin tylsemmältä: 

Lisää torneja 

Menomatkalla torneille käveltiin tälläsen ruokakadun läpi. Itse asiassa käveltii saman kadun läpi kerran päiväsaikaan ja meno oli aika eri. 

Vähän niitä mestoja että mitä ei täältä löydy, sitä ei tarvi ihmisen syödä. Toisaalta myös varmaan aika paljon löytyy listoilta asioita, mitä ei ihmisten tarvi syödä. 

Siihenhän se reissu sitten loppu. Lennot takasin himaan lähti illalla joskus yhentoista aikoihin, mikä toisaalta oli vähän perseestä koska sehän tarkottaa luonnollisesti sitä, että hotellista pitää tsekata ulos aamulla ja suihkuun pääsee sitte seuraavan kerran puoltoista vuorokautta myöhemmin kotona. 

On siinä tietysti se plussapuoli, että on yks lisäpäivä aikaa palloilla kaupungilla. Käytii hoitamassa vikat ostokset, hengailtiin China Townissa ja Bintangilla. 

Lentoturvallisuuden kannalta vakuutti kyllä taas kaikki turvatarkastukset. Vissiin viiden turvatarkastuksen jälkeen oltiin nimitätin seuraavana aamuna Charles De Gaullen kentällä Pariisissa venaamassa viimistä lentoa. 

vettä

Tuli siinä kuppilassa istuessa Saaran repusta yllätyksenä puolen litran vesipullo, mikä ostettii ajatellen menomatkaa lentokentälle. Ei tietysti muistettu että se siellä oli, joten ei pystyny näyttämää tietoisen syylliseltä niitten tarkastusten aikana. Ehkä se oli se taikatemppu. 

Seuraavaan retkeen on vielä joku puoltoista kuukautta aikaa, mutta sitä ennen tulee onneks kavereita ja sukulaisihmisiä kylään joten ehkä tässä tulee nähtyä joku uus osa Maltastakin sillä välin. 

Tässä vielä loppuun ilahduttava kuva gekosta, tuosta ihmisen parhaasta ystävästä eläinmaailman puolelta: 

Moikka