500 Days Of Bouffage: Bangkokista Pakseen

Hola!
Koska edellä mainittu puhelimella kirjoittaminen on täysin aunarista, on viime viikot pidellyt aika hiljaista tällä saralla koska tietokone ei oo ollu pykälässä.
Tämmöstä on tapahtunut tähän mennessä:
Bangkokiin saapumistani heti seuraavana päivänä otettiin asiaksemme hoitaa yöjuna Bangkokista Uboniin, n. 90km päähän Laosin rajalta ja sehän kävi vallan helposti. Paitsi että lipunmyyjävirkailija ei tietenkään saanut ääntämyksestä selvää ja meinas ensin myydä liput jonnekki aivan muualle mutta siitä selvittiin, kiitos oman tarkkaavaisuuteni.
Matkan kesto 11h, todellisuudessa vähän enemmän ja hintaa n. 670 bahtia eli joku 17e, sillä sai sängyn mikä on toki hyvä asia. Junassa treffattiin Bobby-niminen herrasmies jonka kanssa istuttiin iltaa ravintelivaunussa ja jauhettiin paskaa pääasiassa. Matkaan lähdettiin 20.30, perillä oltiin joskus aamulla ehkä 9 aikoihin. Ubonin asemalla tavattiin paikallinen häiskä (jonka nimi oli ehkä...Peter? Tai ainakin suurinpiirten noin se lausuttiin) joka ties kertoa että taksia ei kannata ottaa koska paikallisbussit kuljettaa 10 bahtin hintaan. Hypättiin sellaseen siis.
Kumpikaan meistä ei ollu koskaan käyny koko paikassa joten eihä meillä ollu mitää havaintoa missä on keskusta tai mihin ollaan ylipäätään menossa, koko matkan aikana taidettiin ehkä kolme tai neljä kertaa todeta että "no nyt alkaa näyttää siltä että ollaan mestoilla", eikä kertaakaan oltu. Onneks bussikuski ties mihin ollaan menossa kun jonku temppelin nimi hälle ystävällisesti mainittiin, ja ilmotti meille koska pitää jäädä pois.
Käytiin tsiigaamassa sitä temppelimestaa siinä ku kerran vieressä oltiin, kiivettiin johonki torniin missä oli sellanen kellohärveli mutta todettiin paremmaks ideaks jättää kilauttamatta sitä, mutta otettiin totta kai urpoja huumorikuvia missä ollaan sitä muka kilauttavinamme!
Hotelli löydettiin jostain, en oo ihan varma oliko Heikki ihan jopa tietonen siitä mihin on menossa koska ite olin ainaki täysin kassalla, hintaa en muista mutta paljoo se ei maksanu ja oli ilmastointi mikä vielä siinä vaiheessa tuntu jotenki olennaiselta. Sieltä lähdettiin keskustaan ruoanetsintäseikkailulle ja tällä muutaman kymmenen metrin matkalla hotellihuoneesta ulko-ovelle tapahtui täysin ennakoimaton ja ehkä koko loppumatkan kannalta kohtalokkain käänne: havaitsin aulassa pianon ja jostain syystä sanoin ääneen "kato piano", mihin Heikki vastasi kohtalaisen kuivakalla puujalalla "pianot sille!".
Tästä alkoi aivan käsittämätön puolentoista viikon mittainen kahden hengen puujalkavitsimaratooni, joka ikinen päivä niitä tuli aivan uskomaton kasa joka ikisestä asiasta mitä vaan tuli vastaan. Mutta onneks itellä on tarpeeks paska huumorintaju moiseen toimintaan.
Ubonissa vietettiin ilta joen rannalla baarissa istuskellen, paljoapa ei ehtinyt siitä kaupungista näkemään mutta toisaalta emmä tiedä oisko siellä kauheesti nähtävää ollutkaan joten ei sikäli harmita.
Seuraavana päivänä oikastiin taksilla bussiasemalle, lippu Laosin puolelle Pakseen parilla sadalla bahtilla ja matkaan. Jotain se rajan virkailija jannu koitti mulle selittää mutta enpä saanu muuta selvää ku "fifteen days" ja oletin että mun Laosin viisumi on voimassa 15 päivää, mutta tästä lisää seuraavassa jaksossa. Tai sitä seuraavassa en tiä vielä.
Paksessa oltiin illalla, etittiin ruokaa ja löydettiin nuudelikeittoa (mistä tuli inhokkiruokani numero 2 heti maksa- eli paskalaatikon jälkeen, paitsi jos sen lemon grassin jättää pois niin sittehä se o iha ok, kanssa sitruunaruohon maistuu mielestäni täysin saippualta) ja otettiin sivuvaunuversio tuk-tukista paikalliselle guest houselle.
Saman kadun varrella oli useempia moisia, joista kaikki tuntu olevan täynnä. Keskustasta hotellihuone 19 jenkkidollarilla, koska tässä vaiheessa meillä ei kummallakaan ollut paikallista valuuttaa. Illaksi ulos hengailemaan ja paikalliseen karaokebaariin hetkeks kuuntelemaan Laosilaista joikaamista, tosin joku tyyppihä siellä tuntu iha hyvin laulavan vaikkei siitä mitään tietenkään tajuttukaan.
Koska 19 taalaa per yö tuntu kohtalaisen suolaselta hinnalta, aamulla pakattiin kamat ja lähdettiin sille samaiselle guest house-kadulle kattomaa jos löytys jotai muuta. Heti kadun alkupäässä istuksi vanha gubbe kyltin kanssa ja huuteli meille jotain, kyltissä luki jotakuinkin Khaemse Guest House, alapuolella lappu 70m. Sehän lähti skootterilla näyttämään tietä ja kadun päästä löyty kohtalaisen heikolla mainostuksella varustettu GH, mitä ei edellisillan pimeydestä johtuen oltu ees huomattu. Mestan omistaja Teet (en tiedä miten sekään pitäs kirjottaa mutta noin se osasuunnilleen lausutaan, tuttavallisemmin Teetti) tuli samantien vastaan, ja ilmotti että huone ois 50 000 kipiä (n. 5e, vissiin vähä alle) ja sinne jäätiin. Teet osottautu aika hienoks remonttimieheks myös, huonetta esitellessään kyseinen persoona näytti että kylppärin kanssa oli käynyt pieni kämmi: se oli tehny sellasen kaakeloinnin sinne sopivasti niin että oven kahva otti sisäpuolelta ikäänkuin seinään kiinni eli sitä ei käytännössä voinut sulkea. Hana löyty mutta lavuaari oli jäänyt jostain syystä asentamatta. Mutta mitäs näistä, nauratti aika paljon ja myöhemmin osoittautui ettei kyseiset seikat olleet täysin ainoat osoitukset herran remontointitaidoista.. Ja ko. asioiden yhteen laskettu huumoriarvo asianomaisten kesken on osoittautunut melkolailla mittaamattomaksi.
Päivä ja ilta meni keskustan puolella härvätessä, takasin tullessa Teetti kavereinen oli kattomassa Englannin valioliigan matseja ja lyömässä niistä vetoa sekä hieman bissettelemässä, meidät kutsuttiin messiin joten siellä sitä istuttiin ja ihmeteltiin herrojen ja jonku ranskalaisen böönan kanssa. Kaljastaki yritettiin maksaa mutta sehän ei talon isännälle käynyt joten halvaks tuli.
Aamulla jatkui matka, lisää siitä seuraavassa/seuraavissa postauksissa.
Tässä kuva-aineistoa tämän kerran tarinoinnista: