Vitun viisumi.
Tapahtuipa tässä yllättävän vähän aikaa sitten:
Ei pitäny lähteä Myanmariin alunperin ollenkaan mutta Heikki se onnistu keskustelutaidoillaan vakuuttamaan niin hienosti että olihan se vaikeeta olla kieltäytymättä. Keskustelu kulki jotakuinkin näin: "Pitäiskö sinne Myanmariin?" mihin mää: "Joo kyllä mä iha messissä oon", mihin Heikki taas puolestaan: "Ok".. Ja joku sano että mä oon vaikee ihminen.
Kun periaatepäätös oli tehty, seuras siitä vähän kalenteri- ja tilinsaldotsekkailua. Kaikki ihan päin helvettiä kummallaki, joten ei muuta ku päivät lukkoon ja katotaan sitte myöhemmi minkä maan ojanpohjalle päätyy potkittuna kuolemaan. Näillä tähän mennessä toteutuneilla matkasuunnitelmilla ja ko. suunnitelmien muutoksilla se ei luultavasti tuu olemaan ainakaan Thaimaa tai Myanmar.
Kyseiseen maahan ei turistiviisumia saa kuin ennakkoon hakemalla, seuraava askel oli siis selvittää mitä se vaatii paperien puolesta ja paljonko se maksaa. Ja sitte hommata ne paperit ja rahat. Onneks oli se kolme kiloa heroiinia Krabin reissulta myytäväks nii ei tullu ongelmaa jälkimmäisestä.
810 bahtia eli parisen kymppiä henkilöä kohden selvisi hinnaksi, lappuja ja lippuja tarvi kaikenlaisia mutta ne nyt oli iha aika peruskamaa. Paitsi passikuvat. Koska mulla ei ollu. Tai siis alunperin oli mutta hävitin ne ensin Laosiin ja sitte ku ne löyty, mä hävitin ne uudestaan jonnekkin mistä niitä taas puolestaan ei löytyny.
Internet-tutkimuksen perusteella ihan Myanmarin suurlähetystön eli viisumikioskin nurkilla on mesta missä voi ottaa kopiota asioista ja valokuvakopioita omasta naamastaan. Mistä päästäänkin näppärästi siihen että internet on joka ikinen kerta ihan väärässä kohtaa, noh, väärässä. Ei oo semmosta siellä. Perkele.
Pikkusen pisti hiilestyttämään ku vajaan tunnin seuhto parin korttelin alueella ettimässä ja ei löydy mitään sinne päinkään kuin paikka missä otattaa itestään passikuvia.
Lähetystö ottaa papereita ja passeja vastaan klo 9-12, jouduin toteamaan tappioni noin kello 11. Ei ois ehtiny takasin enää mitenkään vaikka ois ne kuvat jostain saanutkin. Mitkä sainkin. Ja kyllä tuli sitte hyvät, katsokaa vaikka:
Kovasti yritin mutta en osaa vieläkään katsoa kieroon.
Hommahan toimii tälleen: ota laput ja liput messiin, mene jonottamaan viisumikaavaketta.
Täytä kaavake ja mee jonottamaan uudestaan että saat vuoronumeron. Sitte odotellaan että oma vuoronumero tulee kohdalle ja pääsee itse asiassa jättämään passinsa hakemuksineen ja maksamaan rahaa.
Tapahtuipa tässä yllättävän vähän aikaa sitten:
Ei pitäny lähteä Myanmariin alunperin ollenkaan mutta Heikki se onnistu keskustelutaidoillaan vakuuttamaan niin hienosti että olihan se vaikeeta olla kieltäytymättä. Keskustelu kulki jotakuinkin näin: "Pitäiskö sinne Myanmariin?" mihin mää: "Joo kyllä mä iha messissä oon", mihin Heikki taas puolestaan: "Ok".. Ja joku sano että mä oon vaikee ihminen.
Kun periaatepäätös oli tehty, seuras siitä vähän kalenteri- ja tilinsaldotsekkailua. Kaikki ihan päin helvettiä kummallaki, joten ei muuta ku päivät lukkoon ja katotaan sitte myöhemmi minkä maan ojanpohjalle päätyy potkittuna kuolemaan. Näillä tähän mennessä toteutuneilla matkasuunnitelmilla ja ko. suunnitelmien muutoksilla se ei luultavasti tuu olemaan ainakaan Thaimaa tai Myanmar.
Kyseiseen maahan ei turistiviisumia saa kuin ennakkoon hakemalla, seuraava askel oli siis selvittää mitä se vaatii paperien puolesta ja paljonko se maksaa. Ja sitte hommata ne paperit ja rahat. Onneks oli se kolme kiloa heroiinia Krabin reissulta myytäväks nii ei tullu ongelmaa jälkimmäisestä.
810 bahtia eli parisen kymppiä henkilöä kohden selvisi hinnaksi, lappuja ja lippuja tarvi kaikenlaisia mutta ne nyt oli iha aika peruskamaa. Paitsi passikuvat. Koska mulla ei ollu. Tai siis alunperin oli mutta hävitin ne ensin Laosiin ja sitte ku ne löyty, mä hävitin ne uudestaan jonnekkin mistä niitä taas puolestaan ei löytyny.
Internet-tutkimuksen perusteella ihan Myanmarin suurlähetystön eli viisumikioskin nurkilla on mesta missä voi ottaa kopiota asioista ja valokuvakopioita omasta naamastaan. Mistä päästäänkin näppärästi siihen että internet on joka ikinen kerta ihan väärässä kohtaa, noh, väärässä. Ei oo semmosta siellä. Perkele.
Pikkusen pisti hiilestyttämään ku vajaan tunnin seuhto parin korttelin alueella ettimässä ja ei löydy mitään sinne päinkään kuin paikka missä otattaa itestään passikuvia.
Lähetystö ottaa papereita ja passeja vastaan klo 9-12, jouduin toteamaan tappioni noin kello 11. Ei ois ehtiny takasin enää mitenkään vaikka ois ne kuvat jostain saanutkin. Mitkä sainkin. Ja kyllä tuli sitte hyvät, katsokaa vaikka:
 |
| Venäläinen vankikarkuri vol. 3 |
Päivä ei muutenkaan jatkunut erityisen hienosti kun totesin hukanneeni yhden semi-tärkeän tiedoston tietokoneeltani (oli bäkappi mutta ei tarpeeks tuore) ja muljautin jälleen kerran jo entuudestaan vähän rikki olleen nilkkani. Ja oli kuuma. Siis todella kuuma. Ilma seisoo paikallaan ja kaikki pakokaasu sen mukana niin että ihmisten on vaikea seisoa kun koko ajan pyörryttää.
Lisää viisumikikkailua huomenna, väliviiva-asia meinaa vuorokauden vaihtumista.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hommahan toimii tälleen: ota laput ja liput messiin, mene jonottamaan viisumikaavaketta.
Täytä kaavake ja mee jonottamaan uudestaan että saat vuoronumeron. Sitte odotellaan että oma vuoronumero tulee kohdalle ja pääsee itse asiassa jättämään passinsa hakemuksineen ja maksamaan rahaa.
Koska Heikillä oli koulua, mä toimitin myös sen viisumihakemuksen.
Tosin herra oli fiksusti täyttänyt hakemuksen etukäteen mikä ei kylläkään riittänyt koska virallinen lappu on kaksipuoleinen, mitä esitäytetty taas ei ollut.
Hauskaahan siitä teki se että toinen puoli sisälsi vaan ja ainoastaan työhistoria-osuuden, joten sain tavallaan keksiä Heikin urakehityksen. Ei ois uskonu että ton näkönen jätkä voi olla pappi.
Tai ex-pappi, oikeestaan. Jäi Vung Tausta vähän toi Jeesus-mode päälle - itse olen menestyksekkään urani tehnyt puuseppänä.
Edellispäivänä oli jonoa ekalle luukulle noin sata metriä (oikeesti), tällä kertaa ei laisinkaan.
Kolme varttia kesti kaikessa jonottelussa ja lappujen täyttämisessä ja palauttamisessa.
Helppoo ku lapsen lyöminen.
Vähän mysteeriksi jäi miks ne Myanmarin viranomaiset haluu tietää viisuminhakijan isän nimen. Luuleekohan ne että Deceased on kovinkin yleinen nimi Suomessa. Tiedä näistä nyt taas.
Joka tapauksessa, asia oli hoidossa ja mulla oli muutama tunti aikaa tapettavaks. Kirjoja oli mukana muutama joten puistoon lukemaan, se on lepposaa hommaa meinaan se.
Ilta jatkui aika pitkään parvekedokailun merkeissä Heikin ja co-student Sannan kanssa, oli melko lunkia hommaa sekin. Aiheutetun metelin määrä kitaroineen poikineen lienee ollut tosin aika räväkkä.
Sekin päivä tuli lopulta vastaan kun niitä passeja piti lähteä hakemaan. Helposti, helposti käy. Mitä nyt jonotettiin aikamme väärässä jonossa ihan vaan todetaksemme että se jono johtaa ihan väärälle tiskille.
Loppukevennyksenä kuva niin hienosti nimetystä juomasta että en tiedä mitä tästä pitäs ajatella:
Tosin herra oli fiksusti täyttänyt hakemuksen etukäteen mikä ei kylläkään riittänyt koska virallinen lappu on kaksipuoleinen, mitä esitäytetty taas ei ollut.
Hauskaahan siitä teki se että toinen puoli sisälsi vaan ja ainoastaan työhistoria-osuuden, joten sain tavallaan keksiä Heikin urakehityksen. Ei ois uskonu että ton näkönen jätkä voi olla pappi.
Tai ex-pappi, oikeestaan. Jäi Vung Tausta vähän toi Jeesus-mode päälle - itse olen menestyksekkään urani tehnyt puuseppänä.
Edellispäivänä oli jonoa ekalle luukulle noin sata metriä (oikeesti), tällä kertaa ei laisinkaan.
Kolme varttia kesti kaikessa jonottelussa ja lappujen täyttämisessä ja palauttamisessa.
Helppoo ku lapsen lyöminen.
Vähän mysteeriksi jäi miks ne Myanmarin viranomaiset haluu tietää viisuminhakijan isän nimen. Luuleekohan ne että Deceased on kovinkin yleinen nimi Suomessa. Tiedä näistä nyt taas.
Joka tapauksessa, asia oli hoidossa ja mulla oli muutama tunti aikaa tapettavaks. Kirjoja oli mukana muutama joten puistoon lukemaan, se on lepposaa hommaa meinaan se.
 |
| Matkalla kävin ukulele-kaupassa |
 |
| Hi5! |
 |
| Rannalla ruskean joen |
 |
| Eväät |
Sekin päivä tuli lopulta vastaan kun niitä passeja piti lähteä hakemaan. Helposti, helposti käy. Mitä nyt jonotettiin aikamme väärässä jonossa ihan vaan todetaksemme että se jono johtaa ihan väärälle tiskille.
 |
| Sanotaahan se tässäkin ettei tarvi jonottaa Counter kakkoselle |
 |
| Onnellinen viisuminomistaja. Ja hikinen. |
 |
| Ai oikeesti? |
Kai oli hyvää juomaa? Paitsi jos se oli alkoholitonta, sitten se ei kai voi olla hyvää :)
VastaaPoistaJos puhut tosta viimisestä niin ei se kyllä kovin hyvää ollu, ylimakeeta omenamehua. Ja myös alkoholitonta, byhyy :(
VastaaPoistaEi kovin Man Some.
Poista