Urhea ratsumme |
Laivalaituri |
No ei ollu paljoo nähtävää siinä.
Sen ohella löydettii tällänen torni missä käytii kattomassa maisemia. Nähtii pääasiassa merta.
Kun nyt tollanen menopeli oli alla, ajateltii lähtee jollekki toiselle biitsille hengailemaan. Koko saari on nimittäin oikeesti niin pieni että vaikka ajettii se ympäri, käytii syömässä ja kattomassa kaikki mitä tuolla nähtävää on, ei siinä silti menny kovin montaa tuntia.
Jyrkät portaat |
Biitsiä |
Kertaalleen päätettiin myös lähtee Lumutiin, eli siihen satamakaupunkiin mistä lautat lähtee Pangkoriin.
Terminaali |
Lumut on joku Kouvolan kokonen, muutaman kymmenen tuhannen ihmisen kaupunki missä nyt ei kauheesti oo mitään. Pizza Hut ja KFC löytyy, kuin myös tori ja kaiken maailman pieniä kojuja ja kauppoja.
Katukuva |
Shoppailumestat |
Ilahduttavaa oli kuitenkin myös löytää tällänen oikee baari, koska tuolla saarellahen sellasta ei tosiaan oo.
Baari |
Jos nyt ei muuta tekemistä oo, mitä tietysti Pangkorin saarella ei kauheesti oo, niin saa tuolla yhen iltapäivän tuhlattua kylällä pyöriessä ja ihmetellessä.
Näyttihän se myös paikotellen vähän Kouvolalta muuten.
Tervetuloa! |
Kaunista arkkitehtuuria |
Ei jääny paljoo lapsenlapsille kerrottavaa siitä kokemuksesta. Luultavasti ei vaan osattu löytää oikeita mestoja. Se tosin vaikutti aika laajalle alueelle levinneeltä mestalta, kävellen ei varmaan ihan kaikkia paikkoja tavota.
Tori |
Retkeilyt alko tulemaan tältä erää päätökseen, viiminen viikonloppu oltiin Kuala Lumpurissa. Tarkotuksena oli käydä hoitamassa pienimuotosta shoppailua ja olla ihmisten ilmoilla vähän aikaa. En ollu oikein kuullu mitään hyvää Kuala Lumpurista siellä käyneiltä kavereilta, mut mun mielestä se oli ihan ok kaupunki. Keskusta-alue on melko iso luonnollisesti, mutta silti ihan helposti käveltävissä ympäriinsä jos vaan jaksaa.
Julkinen liikenne tosin toimii myös hyvin, ja busseista osa on ilmasia! Kuulemma.
Hotellivalinta valikoitu tällä kierroksella pelkästään sijainnin mukaan - vaatimuksina oli lyhyt matka Bukit Bintangin ostoskeskushelvettejä sisältävälle kadulle ja mielellään lyhyt matka myös Pudu Sentralin bussiasemalta. Kumpikin toteutu kätevästi, hotelliksi valittu Sandpiper oli myös ihan kelvollinen mesta aamiaisineen päivineen, eikä sijainnin ja laadun suhteen joku 25e/yö tuntunu kovin pahalta hinnaltakaan.
Näkymät hotlan ikkunasta |
Eipä sieltä sitte mitään juuri kyllä ostettu, paitsi aurinkolasit. Ei häikäise suurkaupungin kirkkaat valot enää!
Muuten haahuiltiin vaan pitkin kylää. Tässä joku randomkuva kun etittii kätevää oikoreittiä, sinne minne nyt ikinä oltiinkaan menossa, mutta eksyttii.
Iltakuva |
Noista nyt löytyy kaikki isoimmat ja kauneimmat ketjut, Saara halus mennä ostamaa H&M:stä ponnareita nii käytii sitte sielläki. Muuten vähän tylsiä mestoja, niinku ostoskeskukset nyt yleensä on. Kaikkeeha sieltä löytää mutta hinnat on sitte mitä on - ei erityisen halpoja. Join myös potentiaalisesti elämäni kalleimman bissen tuolla ytimessä hengaillessa. Jossain 9 euron hujakoilla se tais olla.
Päätettiin käydä kertaalleen ihan oikeessa ravintolassa katuruokailun ohella, en kyllä muuten mainitsis koko mestaa mutta oli niin helvetin hyvää sienikeittoa että ei oo kovin montaa parempaa tullu vielä vastaan.
Tässä se nyt on |
Ei saanut ilmasta porsasta |
Sisustus |
Ruoka ei kyllä muutenkaa ollu pahaa silti, ihan pätevä kiinalainen kuppila.
Wok n roll |
Ko. kuppila on Pudurayan bussiasemalta jotain sataa metriä Bintangille päin sen pääkadun varressa, että vink vink vaan jos oot menossa.
Kuala Lumpurhan on tunnettu muutamasta tornista, ja onhan niitä vähän vaikeeta välttää näkemästä. Tää yks näytti mun mielestä ihan Näsinneulalta. Nolot malesialaiset ei oo ees keksiny omaa designiä vaa kopioinu tylysti Tampereelta.
Näsinneula |
Siinä ne nyt on |
Lisää torneja |
Menomatkalla torneille käveltiin tälläsen ruokakadun läpi. Itse asiassa käveltii saman kadun läpi kerran päiväsaikaan ja meno oli aika eri.
Vähän niitä mestoja että mitä ei täältä löydy, sitä ei tarvi ihmisen syödä. Toisaalta myös varmaan aika paljon löytyy listoilta asioita, mitä ei ihmisten tarvi syödä.
Siihenhän se reissu sitten loppu. Lennot takasin himaan lähti illalla joskus yhentoista aikoihin, mikä toisaalta oli vähän perseestä koska sehän tarkottaa luonnollisesti sitä, että hotellista pitää tsekata ulos aamulla ja suihkuun pääsee sitte seuraavan kerran puoltoista vuorokautta myöhemmin kotona.
On siinä tietysti se plussapuoli, että on yks lisäpäivä aikaa palloilla kaupungilla. Käytii hoitamassa vikat ostokset, hengailtiin China Townissa ja Bintangilla.
Lentoturvallisuuden kannalta vakuutti kyllä taas kaikki turvatarkastukset. Vissiin viiden turvatarkastuksen jälkeen oltiin nimitätin seuraavana aamuna Charles De Gaullen kentällä Pariisissa venaamassa viimistä lentoa.
vettä |
Seuraavaan retkeen on vielä joku puoltoista kuukautta aikaa, mutta sitä ennen tulee onneks kavereita ja sukulaisihmisiä kylään joten ehkä tässä tulee nähtyä joku uus osa Maltastakin sillä välin.
Tässä vielä loppuun ilahduttava kuva gekosta, tuosta ihmisen parhaasta ystävästä eläinmaailman puolelta:
Moikka |