Thingyan, osa kaksi

Suunnitelmiin kuulu nähdä vähän muutakin kuin Yangonia, pienen haasteen meinas asettaa noi uv-bailut ja se fakta että paria ekaa päivää lukuunottamatta koko loppu reissu oli pelkkää yhtäjaksosta pyhäpäivää.

Meinas vähän pelottaa ettei mikää kulkuväline liiku pahemmalti minnekkään mutta lopulta se ilmeni taas aika turhaksi peloksi, hyvin päästiin eteenpäin.

Steissil hengailees

Loppuaika päätettiin viettää Mawlamyinessä (tästä lähtien Mayhem, toim.huom.) ja matkustusmetodiksi valittiin iki-ihana yöjuna.

Bileet oli vielä käynnissä jotenpa ensin päivä juhlistettiin vuoden vaihtumista, illalla haettiin reput majapaikasta ja taksilla asemalle.

Se oli taas erikoisten ihmiskohtaamisten juna. Ja paskojen valokuvien tyyssija. Näytän niitä teille silti. 

Miksei täällä rokki soi?

Ensin tuli tollanen kitaraihminen ja siinä sitte rallateltiin. Oli muuten niin raskas soittaa toi kitara että vastaavaa ei varmasti oo ees muualla olemassa.

Nukkuaika

Kävin siinä illan mittaan kusella ja voin kertoo että jos jossain ei halua saadaa haavaa jalkaansa, se on myanmarilainen yöjuna.

Johonkin mä silti onnistuin varpaani potkasemaan ja seuraavan erikoisihmiskohtaamisen puitteet oli pedattu.
Verta vuotavaa jalkaa ei sopinut liian pitkään katsella joten paikalle tuli joku mies sitä paikkaamaan. Siinä se sen puhdisti ja paketoi.

Jotain se siinä tarinoi ja esitteli henkilökorttiaan, armeijan kavereita oli. Mä nukahdin sen jälkeen ja meinasin vähän taas kuolata päälle. Mistä päästiinki luontevasti siihen että se alko ehdottelemaan seksiä Heikille. Ei kelvannu ronkelille.

Oli muuten aika erikoinen junayö muutenki.
Harvoin herää siihen ku tipahtaa junan penkille - samassa asennossa missä on nukahtanutkin.
Se pomppi ja heilu niin perkeleesti. Oikeesti pari kertaa tuli herättyä siihen että tipahtaa penkille - tai siihen että on ilmassa. VR-kritiikki on olematonta näitten Aasian junakokemusten jälkeen. 

Aamuyöstä oltiin perillä Mayhemissä ja Heikki tiesi mihin ollaan menossa, mopotaksilla kohti hotellia ja sitte pariks tunniks nukkumaan.

Aivan järjettömän koville patjoille. Harvoin tuntee sängyssä kääntyessä patjan läpi omia lonkkia kolisemassa sängyn pohjaa vasten. Nyt tunsi. Mutta meneehä sitä ny muutama päivä siinäkin. 

Ei ne vesibileet toki loppu vielä ollu - kuin ei myöskään erikoiset ihmiskohtaamiset. 

Iltapäivällä herätessä lähettiin jatkamaan sekoilua kylänraitille ja semmosta. Kävelemään vaan ympäriinsä. 

Matkan varrella joku skootterikuski tuli juttelemaan, peruspaskaa "mihi ootte menossa" jne ja mä ajattelin että se on joku rahaa ruinaava skodekuski.

Mutta ei ollu.

Se oli sitä mieltä että kun me ei varsinaisesti olla menossa mihinkään, se vois kieputtaa meitä ympäri kaupunkia. Kyytiin. 

Mukava partaheppu vei meidät sitte lopulta jonku kaverinsa himaan, ja lähti ite menemään. Otetttuaan aikansa, se jäbä tuli takasin ja sitte hypättii jonku sen kaverin skootterin kyytiin ja sitte mentii sen himaan.

Tän päivän "siis mitä vittua täällä tapahtuu"-tapahtumasarja alkaa tästä. 

Se jätkä ei puhunu englantia sanaakaan. Thaita se puhu, niinku onneks myös Heikki vähän. Se piirteli meille jotai diagrammeja jotka ilmeisesti liitty Myanmarin hintakehitykseen. Ei tajuttu niistä mitään. 

Jossaki pisteessä todettiin että vois lähtee kohti hotellia ja sitte vaikka syömään. Sillon se helvetti sitte pääs irti. 

Ensin se tyyppi anto Heikille skootterin avaimet ja kypärän että "joo joo menkää vaan". Eikä tuntunu oikei ymmärtävän että jos me lähetää sieltä puhtoisesta lähiöstä omin päin pois, ei kyllä koskaa löydetä tietämme takasin eikä se saa sitä skootteriaan koskaan takasin.

Lopulta se veti sen kypärän omaan päähänsä ja lähti kuskiks.

Seuraavaks löydettii ittemme baarista juomasta rommia. Mitä muuten joi myös se kuski. Sellasen tuopillisen. 

Päästiin lopulta hotellille ja koitettiin indikoida sille tyypille että mentäis nyt tässä syömään jos se mitenkään passaa, minkä seurauksena se kundi toi kypäränsä meidän huoneeseen ja osotti että nyt takasin mopon kyytiin ja matka jatkuu.

Itsesuojeluvaisto ei kyllä selkeesti oo ihan toivotulla tasolla koska lähettii sen messiin.

Nähkääs kun näin se tilanne päättyi:

Tankkaamassa 

Kukaan ei tiedä imppaako toi jätkä just

Jatketaako matkaa?

Matkalla pysähdyttiin kaupassa (ostamassa matkakaljat) ja tuli sellanen pikaisemman mallinen  erikoisihmiskohtaaminen: oli meinaa burmalainen kaupan työntekijä joka tervehti sanomalla "Päivää". Se oli ollu aiemmin Thaimaassa töissä ja siellä oppinu muutaman sanan suomea.

Kuitenkin, tovi tankkausretken jälkeen pysähdyttiin jälleen jonku kioskin/kaupan pihaan.
Hypättiin pois skootterin kyydistä ja se ukko kai meinas parkkeerata moponsa, mikä onnistu ihan hyvin.

Ainakin jos mopon hyvin parkkeeraamisen merkkinä pitää sitä että kyntää naamallaan tannerta niin että kädet pysyy silti kahvoissa kiinni. 

Siinä vaiheessa tehtiin periaatepäätös että sen jätkän kyydissä ei kyllä takasin lähdetä kun ei kiinnosta kuolla tänään. 

Aikamme neuvoteltiin ja Heikki ilmeisesti sai thaiksi ilmaistua sille että se tyyppi vaa on niin kännissä että ei hypätä enää kyytiin. 

Se suuttu vähän. Ja alotti eräänlaisen uhoamisen. Repi paidan päältään ja tuli sellasella head to head-asenteella verisen otsansa kanssa kiehumaan siihen noin kahden millimetrin päähän mun naamasta. Ei oikein saatu sitä rauhottumaan, joten todettiin paremmaks lähtee vaa kävelemään pois vaikka se oliki ajattanu meidät sillä skootterillaan niin hornan tuuttiin ettei ollu mitää havaintoa siitä missä ollaan. 

Liityttiin siinä kävellessä sellaseen varmaan vajaan 10 hengen remmiin, ilmeni että ne on lomalla olevia sotilaita.
Ne näki sen edeltävän tilanteen ja yks niistä sano että se kyseinen kaveri on ilmeisesti vähän päästään vialla: Myanmarissa turisteihin kohdistuvista rikoksista saa kuulemma aika railakkaasti tuntuvammat tuomiot kun paikallisiin kohdistuvista.

Ei se tietenkään oikein oo, mutta ilmeisesti yks keino yrittää tuoda sen maan turismia ees lähelle samoja lukemia kun ympärysmaissa. 

Hienojen ihmisten sarjaan mahtu yks niistä jannuista myös ku sanoin sille että sillä on tosi hieno paita. Sitte se anto sen paidan mulle eikä suostunu yrityksistä huolimatta ottamaan sitä takasin.
Näinpä se paita on mulla tossa messissä vieläkin.
Mutta on se kyllä hieno paita. 

Lopulta päädyttiin teekuppilaan syömään ja taksilla takasin hotellille ja sitte illaks taas bilettämään.

Matkatoverini onnistu hankkimaan jonkilaisen vittumaisen suolistobakteerin ja seuraava päivä meni laatottaessa ja nukkuessa. Mä taas päädyin lähikaduille ihmettelemään elämää ja festarikansan kulkupelejä, vesibileitä kun oli jäljellä vielä se päivä.

Boombox

Guest housen terassilla istuskellessa tuli sitte myöhemmin tutustuttua sen omistajaan. Keskustelu käynnisty siitä kun se tuli ilmottamaan että "I like your style" viitaten bandanaan ja täydellisesti sidottuun lungiin. 

No nyt on hyvin

Tosin olihan se aika pro-tason lungi  mikäli mainoslauseeseen on uskominen

Antony halus ottaa yhteiskuvan mutta harmillisesti kuvaaja oli nii paska ettei se lungi nyt näy. Siltä äijältä irtos aika hyvää läppää ja paikallistietoutta melko rutkasti, jälkeen päin tosin tajusin että sama jannu on jakamassa neuvojaan Lonely Planetin tuoreimmassa Myanmar-versiossa.. ei se siis ehkä niin ihme ollukkaan että se ties kaikesta kaiken.

Hyvä meisinki

Myöhemmin iltapäivästä remmiin liitty brittejä, kolme kappaletta. Kahteen niistä tuli sittemmin tutustuttua paremminkin ja vietinki illan Katyn ja Mattin kanssa syödessä ja juhliessa Thingyanin loppuun.

Heikki ei ollu mukana taudista johtuen, ite tein kriittisen virheen ja ihmettelin ääneen miten voi kolme kuukautta matkailla Aasiassa ja syödä kohtalaisen huolettomasti saamatta pienintäkään tautia.

Iski nimittäin seuraavana yönä sitte mulle. 

Se oli sellanen uusi vuosi tällä kierroksella. Vaikka mun 2012->2013 uusi vuosi oli kokolailla täydellinen, tuntuu silti että on tää hauskempi tapa juhlia kun räjäytellä papatteja pakkasessa.