Lisää Yangonia

Olihan siinä sitte kaikenlaista. Muun muassa sveitsiläinen matkaaja respassa joka ei ollu nähny aiheelliseks selvittää kohdemaasta mitään, sillä oli mukana vaan Sveitsin frangeja.
Varmaan ihan kiva valuutta ja silleen, mutta Mymmelissä ei isoinkaan valuutanvaihtopulju antanu vaihtokurssia muulle ku jenkkitaaloille, euroille ja Singaporen dollareille. Ei edes thai- bahteille.
Jätkä ihmetteli että "Oh you have a map!" kun meiän Lonely Planetin näki.. Teki mieli kysyä että tiedätkö sä missä sä oot? Lopulta se sai maansa suurlähetystöstä jeesiä siihen valuuttahommaan. Ois silti kivaa kuulla miten sen matka meni. Varmaan sillä oli iha kliffaa.

Kuten sanottu, olihan siinä taas kaikenlaista tulevina päivinä. Tässä on ne asiat tiivistettynä ja järjestyksessä millä ei oo mitään tekemistä loogisen kanssa.

Myanmarissa on 8 päivää viikossa koska keskiviikko on jaettu kahteen osaan, aikaero Suomeen on kuus ja puol tuntia, vuosi on jotai väliltä 1357-2557 eikä siinä koko vitun maassa oo mitään järkeä muutenkaan joten tuntuu jossain määrin kohtuuttomalta koittaa ite pitää joku tolkku näissä hommissa.

Etittiin jotakin teekuppilaa mitä ei löydetty koskaan ja päädyttiin puistoon. Luonnonpuistojokujuttu se oli, ja siellä oli panssarivaunu. Hähä, luulit jo että otin kuvan siitä, en ottanu.

Pojat rakenteli pumppuja

Kultaisia ankkoja veneen muodossa. Tsiisus miten fiiliksissä olin.

Ilta-aika alko jo painamaan päälle, oli puheissa mennä ettimään joku paikka mistä tsiigailla auringonlaskun aikoihin paikallista pagodaa. Päädyttiin lopulta kattomaan sitä sen pagodan pihasta.

Aika erikoinen paikka. Jälleen kerran, jonkun mäen päälle rakennettu asia, 99 metriä korkea. Pintamateriaalina vaatimattomasti kultaa. En muista miten paljon siinä oli timangeja ja kaikkia muita jalokiviä. Mutta aika helvetin paljon niitä oli. 

Dallaillen

Siellä oli ihan mukavaa kattella auringonlaskua. 

Jonakin päivänä siinä päätettiin lähteä retkeilemään Twanteen, pieneen kyläntapaseen Hlaing-joen suistossa. Paatilla ei pääse suoraan sinne mestoille vaan läheiseen Dalahiin, matkalla tuli juttelemaan joku jäbä  joka lopulta lupas hoitaa meidät skootterikyydillä sinne Twanteen.

Lopultaha se paljastu joksikin turistioppaaksi ja tuli vähän kallis matka lopulta mutta ei onneks haittaa.

Mikäpä siinä, perille päästessä hypättiin mopojen kyytiin ja matka alkoi. Heikillä oli vähän selkeempi retken aloitus kun mulla, se lähti sen laivatyypin kyytiin. 

Mä sen sijaan päädyin matkaamaan jonku kahen muun ihmisen kanssa, joista kuskina toiminut onneks puhu englantia. Vaan ei puhunu kauaa, ku se lähti himaan ja matka jatkui sen toisen jäbän kanssa.
Silloin mietin että jos mä kuolen liikenneonnettomuudessa, se tapahtuu tänään. Oli vähän epätasasta toi vaihteiden vaihto. Ja kaistanvaihto. Ja ohitukset. Ja kaikki. Silti se kaveri onnistu ajamaa ihan älyttömän hiljaa. 

Kunnes....

Puhki on

Sitte talutellaan

Kun nyt kävi niin että se rengas tosiaan puhkes eikä menopeliä ollu, mentiin kadun varteen seisomaan eikä aikaakaan kun kuljettajani jo viittelöi jonku ohiajavan jannun meitä kuskaamaan.

Sit mennää

Päädyttiin lopulta sellaseen saviastiatehtaaseen. Saviastiat on kyllä siistejä.
Toi kansakunta myös ottaa saviastiat ilmeisen tosissaan: Yangon on koko maan isoin kaupunki noin viidellä miljoonalla asukkaallaan, ja siellä pääkatujen varressa keskustassa on yleisiä juomapisteitä. Mitkä on sellasia savesta tehtyjä saaveja täynnä vettä, vieressä on kollektiivisessa käytössä oleva muki millä voi kauhoa sieltä sitä vettä juodakseen.
Meiltä jäi jostain syystä kokeilematta, ei varmaan ollu tarpeeks jano. 

Tässä se pulju silti: 

Katso, pottia! 

On se jännää

Näin niitä kaiketi tehdään

Taivaassa perseet tervataan/uunissa kipot paistellaan

Laiturilla hengailemassa kippokaupan edustalla

Sen jälkeen käytiin jossai tori/markkina-asiassa siellä varsinaisessa Twantessa mihin oltiin alunperin menossakin, kunnes oli aika siirtyä taas elämässä eteenpäin.

Seuraavana ohjelmanumerona oli käydä ihmettelemässä taas jotakin pagodaa. Kovia poikia ollu kyllä rakentamaan noi burmalaiset. 

Siellä oli käärmeitä. 

Kärmeksen päälle sai heittää rahaa! 

Matkaseurue

Jollekki on tullu mieleen rakentaa pagoda keskelle järveä

Teehetki ja takasin Dalahiin.

Taas noi nilkankorkuset penkit

Sitte tuli se maksun hetki. Pyydetty hinta oli ihan järjetön, onneks meillä ei ollu nii paljoa rahaa ees mukana. Helppo tinkiä kun ei oo rahaa. Lopulta siitä sitte päädyttiin takasin Yangoniin ja hotellille pyörähtämään ja se siitä.

Loppuilta kulu keskustaa kolutessa ja jossakin vaiheessa eksyttiin samaan pubiin missä käytiin jo jonakin aiempana päivänä.
Meidät istutettiin samaan pöytään jonku paikallisen ukon kanssa ja siinä vaiheessa kun sille tarjottiin tupakkia, oltiin best friends forever.
Se halus että lisään sen vaimon mun Facebook-kaveriks. Ilmeni että se on paikallinen musiikkituottaja, tarkemmin hip hop-tuottaja.
Kun kuitenki pari kolme tupakkia tuli sille tarjottua, se lupas maksaa meidän laskun. Käveltiin samaa matkaa jonnekkin päin ja sitte suuntana sänky koska keho ja mieli kaipasi hieman lepoa.