Birmaniaan

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Burmalla sen sijaan kaksi, Myanmar ja Burma. Espanjalaiset kuulemma joskus sanoo Birmania. En nähny yhtään espanjalaista niin en voi varmistaa.
Lähtö ei menny ihan kuin oisin toivonut. Tais olla tiistai-aamu kun jo valmiiksi hiestä märkänä rinkka selässä lähdin samalla ovenavauksella kohti lentokenttää kun Heikki lähti kouluun.
Lennettiin eri päivinä seuraavan logiikan johdattamina: mulla menee thai-viisumi umpeen tiistaina, Heikillä on koulua keskiviikkona. Meni vähän vituiks sekin. Heikki ois ihan hyvin voinu lentää tiistaina, joskaan ei aamulennolla millä mä lähdin. Mun taas ois pitäny lentää maanantaina.
Mutta näin se meni:
Odotin kohtalaisen tuskaisesti kolme varttia bussia, melkein menetin uskoni ja olin tarttua taksiin mutta tulihan se bussikin sieltä. Oli muuten ilmanen, jostain syystä mitä en tiedä. Siistiä silti että ilmasessakin bussissa on työntekijä jakamassa lippuja.
Pitäähän sitä nyt bussilippu olla matkaajalla.
Lentokentällä Air Asian self-check-in-masiinat vittuili taas joten tiskiasioinniks meni. Passintarkastuksessa tulikin jännä paikka: "Sir, your visa expired yesterday". Jaa miten oli? Sitten tuli katottua sitä leimaa ja puhelimesta päivämäärää ja todettua että oikeessahan se saatanan mulkku on. Ei menny tosin ku päivällä yli, no biggie.
Meinas silti kuumottaa vähän ku leimaamattoman passin ja departure-kaavakkeen kanssa viedään johonki koppiin juttelemaan.
Overstay-hommat on ilmeisesti aika arkipäivää thai-viranomaisille tosin, mutta viisumiasiat  ei oo mulle (vittu että vihaan viisumeita), eikä yhestä päivästä ees sakoteta. Ylimääräsen leiman sai passiin tosin.
Turvatarkastuksen jälkeen mua pyydettiin purkamaan laukku. Vähän riskillä otin 120ml hyttysmyrkkyputelin messiin taas kun tollaselle dengue/malaria-alueelle tuli lähdettyä. Luulin että sen takia se tarkastus.
Virkailija kysyy "Do you have any sisters?"
Vähän ihmettelin että mitäs helvettiä mun perheellä on tekemistä tän kanssa ja vastasin että "Yes I have two".
Virkailija viittelöi kohti laukkua että avaa se ja ota sieltä kamaa ulos ja koitin selittää että no ei niistä nyt kumpikaa kyllä tässä repussa ole.
Kunnes tajusin että se kyseli "Do you have any scissors?"
Sakset oli mukana. Ei tullu taas otettua huomioon kun matkusti vaan käsimatkatavaroilla. Hyvät Fiskarsit meni, hyvin palveli.
Lohtua ei tuonut sen kikkailun jälkeen se että pehmeessä askissa olleet röökit oli kaikki poikki kun vihdoin löysin tieni sinne tupangikoppiin. Missä ei ollu ketään muuta.
Lopulta lähtöportin läheltä onnistuin joltain tyypiltä pummimaan yhden ja sen jälkeen tyylikkäästi viimisenä ihmisenä koneeseen.
Tunti Yangoniin. Mikä vittu siellä ikinä odottaakaan.