maanantai 18. maaliskuuta 2013

Vietnam

Niin tosiaan, tuli ostettua lento Vietnamiin ja toinen takasin sieltä Thaimaahan.
Tietyllä tasolla siinäkin kuviossa oli jotain viisumipolitiikkaa mukana, koska tosiaan tuorein Thaimaan viisumini ois menny umpeen alle viikon päästä mun lähdöstä, ja toisaalta myös tuli yritettyä ajatella asioita vähän pidemmälle. Se yritys meni täysin reisille tosin enkä ees enää muista mikä se alkuperänen ajatus oli. Jos siinä sellasta ees oli. Kai siinä oli. Ei ehkä ollu silti vaikka niin haluaisin kuvitella.
Air Asian lennonvarausjärjestelmä oli aika hyvä, noin niinku teorian tasolla, ei toiminu käytännössä tosin yhtään. Piti pystyä hankkimaan kaikki tarvittavat asiakirjat maililla tai tekstiviestillä, tekstiviestipalvelu ei toiminu jostain väärinkäytössyistä yhtään. Maililla tulleista asiakirjoista puuttu se viivakoodiasia.
Taksilla vaan ajoissa kentälle, ehtiihän sen check-inin sielläkin tekemään ku on niitä itsepalveluautomaatteja. Mun kohdalla ne tosin ei toiminu niin ihan standarditsekkauksella lennolle.
Lennon kestosta ei oo kyllä taas mitää havaintoa, kai se jotai 45 minuutin ja reilun tunnin välissä oli, mää nukuin onnellisesti taas jo ennen kun kone irtos kiitoradasta.
Ho Chi Minhistä, jota kyllä aion itse kutsua Saigoniksi, oli aika paljolti kuultuna huhuja että taksikusettajaa löytyy lentokentältä melko tehokkaasti. Sillälailla että ne huutaa "ei mee enää bussia mihinkään, ota taksi neljällä kymmenellä dollarilla".
Itsepä valveutuneena matkaajana tsekkasin asian etukäteen, ja 6000 Vietnamin dongilla pääsee bussilla just sinne minne mä olin menossa. Sikäli kun yks euro on 27 000 dongia, se matkaha on vähän vitusti halvempi ku tarjottu neljänkytä taalan taksi.
Mutta siinä missä taksikusettajat taas oli oikeassa, oli se että niitä busseja ei Oikeesti menny enää sinä päivänä.
Lentokenttä minkä matkustajakapasiteetti on jotain 15 miljoonaa vuodessa, ei omaa bussilinjaa keskustaan enää iltakuuden jälkeen. What is this shit?
Onneks tiesin millanen matka siitä on keskustan tienoille ja osasin sitä myöten neuvotella takseista, päädyin lopulta ihan legiitin taksifirman autolla matkaamaan hintaan 8 dollaria. Mikä oli silti helvetin kallista sekin, palaan tähän asiaan Vietnamista poistumisen yhteydessä.
Hennan kanssa oltiin sovittu treffaamamme Pham Ngu Laon, paikallisen backpacker ghetton, nurkilla mistä kyseinen neiti oli meille jo hotlan buukannu seuraavaksi yöksi.
Ja sitte se tapahtu. Ensimmäinen kadunylitys Vietnamissa. Jos tuntu jo Bangkokissa välillä mahdottomalta ylittää katua niin Saigon oli kyllä vielä jotain vähän lisää siihen.
Kuva ei oo enemmän ku tuhat sanaa tässä tapauksessa kyllä:

Skootteriluku liikkuu miljoonissa
Koska ei oltu nähty toisiamme muistaakseni ehkä marras- tai joulukuun jälkeen ja kumpiki oli ehtiny jo olemaan hyvän tovin reissussa, se ilta meni kokolailla koetun kertaamisek ja lähikuppiloiden kiertämiseks. 
Koko reissun ainoo negatiivinen asia mitä on tapahtunut olikin se kun tuli koettua eräänlainen ryöstöyritys. 
Jonki verran toi wikitravel ja muut matkustusinformaatioasiat oli varotellu että ei pitäs kantaa yhdellä olalla kameraa tai olkalaukkua, koska voipi käydä niin että tulee skootteri ja ohi ajaessaan nappaa kiinni. Joten ei kannettu. Mutta ei auttanu silti sekään. 
Siinä aamuyön tunteina matkalla hotelliin joku koitti matkatoverini olkalaukkua tolla metodilla itselleen hankkia ja kumoonha siinä mentiin. 
En tiedä mitä se ihminen ajatteli koska se laukku tosiaan ei ollu yhdellä olalla, kai se kuvitteli että se hihna menee läpi ihmisestä tai jotain. En tiedä. 
Hotellille sitte suorittamaan paikkausoperaatiota ja pienen hämmennyksen vallassa ihmettelemään että mitäs tässä nyt just tapahtu. Säikähdyksellä ja pintanaarmuilla siitä onneks selvis, eikä menny usko elämään ja ihmisyyteen. 

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Saigonista seuraavana päivänä, mutta edellisyön tapahtumat sai aikaan sen että nukuttiin johonki iltapäiväkolmeen asti eikä kyllä jaksanu liikkua sitte mihinkään. 
Käytiin kaupunkia kattomassa ja syömässä ja se oliki sitte siinä.
Mutta tämmösen jännän väriä vaihtavan talon näin. 

Ensin se oli sininen..


...no sitte se onki vihree! Mieletöntä.
Pienestä sitä ihminen innostuu toisinaan. 

Pahoittelut surkeesta kuvanlaadusta mutta halusin jakaa tän kalalaivan kanssanne

Reunification Palace. Fengshuit kohdallaan. 
Joen rannassa
Illan mittaan punottiin myös vähän juonia jatkosta ja seuraavana aamuna niitä juonia sitten toteutettiin.
Mutta jatkan siitä sitte myöhemmin kun nyt ei oo tarpeeks reipas olo tälläseen toimintaan.





2 kommenttia:

  1. Siisti toi kalabotski. Enpä tiedä miksi siitä tuli mieleen se Henkien Kätkemän laiva joka tuo niitä henkiä sinne kylpylälle, siis tää:

    http://media.animegalleries.net/albums/userpics/38549/ship.jpg

    Ja ehkä vielä inasen spookympää et ku Googlasin tota, niin toi sun kalabotskis tuli kuvahakuun samalla hakusanalla "Spirited Away boat" :)

    VastaaPoista
  2. Haha katos joo!
    No se löytyy tuolta Saigonista jos haluut käyä iha paikan päällä ihmettelemässä!

    VastaaPoista