Takasin Bangkokiin

Elämäni suurin mysteeri on se miks mä lähin kohti Bangkokia siinä vaiheessa kun lähdin.

Jotenki nii se homma meni että Heikki oli lähdössä muutamaks päiväks reissuun ja jos aikoisin olla herran kämpillä Bangkokissa sillä välin, ois hyvä ehtiä paikalle ennen lähtöä että saisin avaimet. Oishan sitä silti voinu jatkaa Laosissa hengailua yhtälailla kans, en varmaan vaa huomannu ajatella asiaa siltä kantilta siinä vaiheessa

Viikko siinä tosiaan vierähti, sitte kamoja kasaan ja suunnittelemaan poistumista samaa reittiä pitkin mitä tulinkin.

Aamulla syödessä ja kahvitellessa otin Nuran ja Kotin kanssa puheeks myös maksuasian. Ne oli vähä että mitäs tosta rahasta ku tässä ny kavereita ollaan. En kyllä maksamatta ois kehdannu kaiken sen jälkeen lähtee, lopulta tehtiin diili että kymppitonni per päivä on ihan hyvä. Siis noin euro per päivä. Asumisen lisäks siihen summaan sisälty kaikki ruoat ja juomat mitä siinä ny kulu viikon aikana. Kerran kävin muualla syömässä koska keittiö oli suljettu syystä että Kot ei jaksanu tiskata. Lievän hämmennyksen vallassa lattia puhtaaks omista kamoista ja paikalliseen tyyliin aika rauhallinen siirtymä kohti bussipysäkkiä. 

Samana päivänä oli lähdössä myös ranskalaistyttö Manon jotenpa päätettiin lähteä samalla bussilla. 

Ei muuten menny oikeestaan juuri mikään asia kauheen putkeen sillä Tad Lo - Bangkok-matkalla.

Kot sano heittävänsä mut skootterilla bussipysäkille. Vähän pitkä ja hidas oli toi jarrutusmatka ku perille päästiin mutta sehä selvis samantien miks ku jätkä naureskeli siinä että helvetti ku ei toimi noi jarrut tässä vehkeessä. Boh pen yang, hetki juteltiin ja morjesteltiin ja jäin oottamaan Manonia pysäkille. Kello oli aikalailla 10.45 ja bussin piti tulla yhdeltätoista mutta senhän nyt tiesi että se tulee just sillon ku sattuu tulemaan. Myöhässä se tietenki oli, ei onneks kauheen pahasti, vartin verran vaan. 

Ehkä 40 minuuttia myöhemmi tehtiin ylimääränen pysähdys kun joku osa bussista oli ilmeisesti paskana, polteltiin tupakkia pihalla ja ihmeteltiin varmaan parisen kymmentä minuuttia. 

Kymmenkunta kilometriä ennen Paksea bussi pysähty taas ja meidät kohteliaasti ohjattiin ulos. Koskaan ei varsinaisesti selvinny miks, mutta bussia piti vaihtaa songthaewiin eli sellaseen avomalliseen joukkoliikennevälineeseen. Ja siitä piti tietysti maksaa erikseen. Kuski kuitenki lupas viedä meidät suoraan oikeelle bussipysäkille kun aiheesta tiedusteltiin ja harvinaisen selväks kävi kaikille että Thaimaan puolelle tässä ny on kumpikin menossa. 

Vitut me mihinkää oikeelle bussipysäkille päästy tietenkään. Täyttä varmuutta aiheesta ei ensin ollut koska olin aiemmin saanu käsityksen että just siltä pysäkiltä pitäis lähteä, mutta paikallisen bussilipunmyyjän ja parin tuk-tuk-kuskin kanssa keskustelun jälkeen todettiin että kyllä tää nyt väärä pysäkki on. Tuk-tuk alle ja seuraavalla bussiasemalle.

Seuraavalla pysäkillä saatiin liput ostettua ja aikaa lähtöön oli vielä parisen tuntia. Tai siis ois pitäny olla.

Koska sen yhen pakselaisen kioskinpitäjän kanssa oli tullu tehtyä tuttavuutta jo pari kertaa aiemmi, päätettiin mennä sinne kaljalle. Satuttiin kyllä saapumaan sinne kesken sen päiväunien mutta onneks siellä oli muutama muu työntekijä myös, istumaan ja juttelemaan vaan. 

Kolme varttia ennen bussin oletettua lähtöaikaa arvottiin että pitäsköhä tässä vielä syödä vaikka jotain, kun kohtalaisen virallisesti pukeutunut bussiyhtiön koppalakki tuli kyselemään että ollaanko Uboniin menossa ja huutelemaan että "go go go". Rensselit kasaan ja bussiin, sellanen mitä vittua-fiilis oli kummallakin kun bussi lähtiki liikkeelle puoli tuntia etuajassa eikä kyydissä ollu muita ku me. 

Joku puoli vajaa puoli tuntia myöhemmin se bussi tosin pysähty ja otti muutaman tyypin lisää kyytiin. Ja sitte pysähdyttiin taas jostain syystä noin vartiks vaikka ketää ei tullu kyytiin eikä mitään tuntunu tapahtuvan. 

Manon ihmettelee että mikäs vittu tässä ny kestää, häh.

Loppumatka raja-asemalle meni yllättäen taas pääasiassa nukkuessa, rajalta vähän matkaeväitä ja Ubonia kohti.

Ilta-aikahan se jo alko olemaan kun sinne asti päästiin, kello jotain puoli seittemän. 

Manon oli menossa vähän eri suuntaan kun mä sekä myös aikeissa jatkaa matkaa bussilla siinä missä ite ajattelin junailla, heipat ja moipat siis tässä vaiheessa ja taksi alle kohti rautatieasemaa koska tiedossa oli että vika juna lähtee 19.30. 

Heikiltä kuulemani huhun mukaan sleeper-paikat voi olla täynnä mutta junan kolmosluokan paikat on ihan jees. Totta kai ne oli täynnä ja sikaosastolle päädyin minäkin. Hyviä puoliaha siinä oli se että hinta on aika naurettava (kokolailla sama asia ois vetää Helsingistä Ouluun viidellä eurolla) ja olihan se ihan persoonallista. 

Juna-osuuskaan ei tietysti ihan nappiin menny tällä matkalla. Ensimmäisen kahen tunnin jälkeen oltiin 1,5h myöhässä. 

Sen jälkeen kun oltiin toista kertaa pysähdytty yli puoleks tunniks, totesin että vois lähtee vaikka syömään ravintolavaunuun ja kattomaan oisko siellä joku ihminen jonka kanssa vois vaikka jutella jostain.

Paskat siellä mitää ihmisiä ollu paitsi kyseisen ravintolavaunun kolme työntekijää. Joista nyt ei varsinaisesti ainoakaan puhunu englantia ihan kauheen hyvin. Silti niitten kanssa siinä tuli jotenki kommunikoitua ja Google mapsin avulla näytettyä myös missä Suomi on kun ne farangin lähtömaata arvuutteli. 

Ruokaaki sai ja chilikuolema meinas iskee taas. Oli tulisimpia ruokia mitä oon koskaan syöny, onneks mukana oli tollanen ekstra-chilisoossipussi jos ei muuten riitä. Otin sen henkilökohtaisena vittuiluna. En ois uskonu että ees täällä irtoo junasta samanlaista murkinaa. 

Muistaakseni VR:n putkiloissa ruoka ei näytä ihan tältä

Muutenha se viihtyisä pectopah-vaunu näytti jotakuinki tältä:

Näin

Yks niistä työntekijöistä oli Laosista kotosin, ja ku koitin kysellä että mikä tälle junan pysähtymiselle on nyt syynä, se naureskeli ja sano että "lao-style". Ei selvinny sen tarkemmin. Mutta ei kai siinä varsinaisesti kiire mihinkään ois ollukkaan. Jannut meinas mennä nukkumaan ja laittaa ravintolavaunun kiinni,  omaan vaunuun oikaisten ja kokeilemaan mitä tulee nukkumisesta siis. 

Kyseisen junan penkithän ei ollu ihan sieltä viihtyisimmästä päästä. 

Menee se tässäkin pötkötellessä

Jos joku muistaa ne VR:n vanhat paikkurit missä oli ne puupenkit, ne oli aika luksusta noihin verrattuna. 

Vähän kävi mielessä viritellä hammokki jotenki noitten penkkien väliin. Mutta turhaa vaivaa siitä vaan ois tullu, ihan hienosti onnistuin taas nukkumaan. Melkei 9h yöunet, tais olla itse asiassa jopa vähän pidemmät kun silloin menomatkalla sängyssä. 

Heräämisen yhteydessä tuli aika selväks että juna on hivenen aikataulusta myöhässä, perillä ois pitäny olla 7.30 aamulla. Kukaan ei osannu vastata tiedusteluihini siitä, koska kenties oltais perillä. Ei auta ku venailla. 

Ei se neljää tuntia enempää tosin sitte lopulta myöhästyny, melkolailla tasan 4h itse asiassa. 

Koska alko olemaan melko hyvä siivu matkaamista takana siinä pisteessä, päätin lähtee taksilla tai tuk-tukilla Heikin kämpille kun ei kiinnostanu vittuakaan enää istua junassa tai bussissa. 

Eikä se tietysti menny sekään matka varsinaisesti ihan niinku ois pitäny. 

Kuski ei vakuutteluistaan huolimatta tienny yhtään mihi oli mua viemässä, pari kertaa matkalla pysähdyttiin että pystyin antamaan lisää ohjeita. Bangkokin paikallistuntemusta kun ei itelläkään oo yhtään, meinas mennä vähän kinkkiseks paikotellen kun emmä tietenkää osannu sanoo mihin suuntaan pitäs mennä kun en tienny missä me ollaan. 

Mutta lopulta noin 26 tunnin matkaamisen jälkeen olin perillä, rinkka nurkkaan, suihkuun ja lounasta metsästämään.