perjantai 22. helmikuuta 2013

Seuraava päivä

Sittehä sitä joskus herättiin, ruokaa oli saatava ja sitähä sai majoittamamme guest housen keittiöstä.
Mähän en vieläkään ollu oppinu tota aamiasen syömistä jotenpa Heikki sai taas syödä 1,5 ihmisen ruoat.
Koko Tad Lon kylään saavuttiin vähän niinku siks myös että siellä piti olla taas lisää vesiputouksia, missä vois päästä myös uimaan joten päivän ohjelmisto koostu aikalailla siitä.
Ei muuta ku ettimään.
Up we go
Kyllähän se vesi putos:


Hullut kersat hyppi alas tuolta, allekirjoittaneen lievä korkeanpaikan-, tai enemmänki korkeastapaikastatippumisenpelko esti onneks moisen.
Mikäpäs tuolla hengaillessa kun aamusuihkuki oli vielä ottamatta.
Liukkaat kivet ja virtaava vesi, paska kombo jos tulee kesken kävelyn mieleen että röökit on taskussa.
Ihan keskenämmehän ei tarvinu olla, paikalliset Simo ja Teppo tuli myös mukaan hengailemaan ja juttelemaan ja uimaanki:

Heikki otti asiakseen mennä kurmottamaan kyseisiä jannuja vesisodan muodossa

Voittaja tosin jäi ainaki mulle vähän epäselväks. Ehkä vesisodassakaan ei varsinaisesti oo voittajia.
Poijaat tuli kuitenki kovasti meille juttelemaan ja viereen rakentelemaan patoa:




Taas kerran, jälkeen päin selvis että tonne putouksen alapuolelle ois kans menny portaat että sielläki ois voinu aikaansa viettää. Mitenhä monta kertaa tän koko reissun aikana vielä käy niin että asioista selviää tolleen jälkikäteen?
Mutta, aikamme kun sitä siinä oltiin katteltu, todettiin että vois lähtee vaihtamaan kuivat housut jalkaan uimashortsien tilalle ja ehkä siitä sitte ettimään jotaki ruokaa.

Ei oikei vakuuttanu..

Kotimatkalla
Kylän ainoasta risteyksestä käännyttiin suuntaan missä ei oltu aiemmin käyty, sitä ruokaa metsästäessä. Edellisiltana tai samana aamuna tai joskus guest housemme kuppilassa tuli vastaan israelilainen tyttö ja puolalainen kundi, joista jompi kumpi tai ehkä kumpiki (hyvin toimii tää muisti vai mitä?) kerto hyvästä ravintolasta siinä melkei vieressä mutta eihä me ny sinne menty. Eteenpäin vaan.


Ihmeteltiin tossa hieman edempänä tota vesiputousta kun vähän puskista joku tsubu alko huutelemaan ja viittelöimään meitä luokseen. Mentiin kattomaa että mikäs helvetti tällä ihmisellä ny on hätänä ja osottautu että eipähä sillä mitää hätää ollu, oli kavereittensa kanssa kaljalla ja halus vaa pyytää meidät messiin.
Tässä sitä ollaan:


Kyseinen naisihminen paljastui Paksessa asuvaksi matkaoppaaksi, ja tervehenkiseltä sellaiselta vaikuttikin koska oli kaljalla 10min ennen ku työt alkaa. Koko köörin kanssa nimiämme kertoessa (noi vasemmalla ja siitä seuraavaks oikeella olevat tyypit on muute Ali ja Lii), kyseinen leidi kertoi nimekseen Khee. Siitä lähtien ku samana iltana sen nimen oikea kirjoitusasu paljastu, ollaan kutsuttu tota Geokoneeks. Joten Geokone it is. 
Sehän puhu parasta englantia mitä oltiin siihen pisteeseen mennässä laon kuultu puhuvan, ja vaikutti muutenki iha mukavalta ihmiseltä. Istuskeltiin tovi tossa laiturilla ja Geokone kerto missä se majottuu ja hengailee ja tiedusteli mahdollisuutta siihen että jos vaikka nähtäis illalla. Asiat johtaa toiseen ja se ilta osottautu yheks parhaista asioista mun elämässä, tästä lisää myöhemmin. Mut sovittiin sitte että vois sitä koittaa illalla nähdä. 
Geokoneen piti mennä töihi, meidän piti ettiä ruokaa, jengi hajalle ja eteenpäin siis. 
Tässä vaiheessa alko olemaan etenevissä määrin pieni kuumotus massihommista koska kipit alko loppumaan, mitää rahanvaihtopistettä saati pankkiautomaattia on ton kokosesta paikasta aika turhaa koittaa ettiä. Ja jos ois tarkotus vielä lähtee ns. illanviettoon, vois tehä vähä tiukkaa. Oliha meillä onneks bahteja ja dollareita mukana, aiheesta guest housemme omistajalta tiedustellessa ei ollu mikää ongelma maksaa kyseisillä valuutoilla. 
Siinä vaiheessa tuli tehtyä myös yks ihan mielenkiintonen huomio: etukäteen Laosia ja Laosissa matkailua tutkiskellessa sain sen vaikutelman että dollarit ja bahtit on vähän niinku toiset viralliset valuutat. Ja kyllähä niillä maksamaan pystyy joo, mutta ei sitä kyllä vissiin kauheen moni harrasta. En nähny koko aikana ketään muuta ku itteni maksamassa bahteilla tai taaloilla. 
Kun ruokaa oli saatu ja massihommat klaarattu oli päivän tärkeimmän hetken aika eli hammokissa köllöttelyä ja katossa huitelevien gekkojen ihmettelyä. Kesti kohtalaisen monta tuntia saada ittensä liikkeelle ja lopulta seki onnistu vaan siks että muistettiin aiemmin päivällä vastaan tulleen kuppilan mainos happy hourista, siinä säästäis kuitenki melkei 20 senttiä per bisse! Ei sillä ettäkö me oltais silti ehditty ihan siiheks kyseiseen anniskeluravintolaan. Oli vähän ehtiny jo tarttumaan toi laosilainen elämäntapa eikä viittiny hirveesti hötkyillä. 
Siitä jatkettiin matkaa Geokoneen majapaikkaan ja kyseisen laitoksen ravintolaan, eikä aikaakaan kun neiti jo kiikutti itsensä paikalle. 
Heikki fiksuna miehenä huomas ottaa mukaan Heitä sikaa-pelin (maailman paras peli muuten), ja sitä siinä kolmeen pekkaan pelattiin. Geokone voitti aloittelijan tuurilla, tässä score board: 

Juteltiin, syötiin ja juotiin. Osottautu että Geokoneella on aivan järjettömän hyvä huumorin- sekä ironiantaju sekä niin kova taipumus vittuilla että Janne Väänänen kalpenis välittömästi. Se vei meitä iha 6-0 muutaman kerran, hauskaa oli ja harvoina iltoina tässä elämässä on tullu naurettua ihan yhtä paljon. 
Kyseinen kuppila alko vähän niinku sulkeutumaan joten kohti paikkaa seuraavaa. 
Kuten aiemmin mainittu, se koko ilta oli yks parhaista asioista koskaan sen takia että: 
Käveltiin joitain kymmeniä metrejä omaa majapaikkaamme kohti ja mentiin toiseen kuppilaan, missä oli kyseisen paikan omistajat hintsusti deekiksellä kans ja jäätiin niitten kanssa istumaan iltaa. Tässä vaiheessa en vielä tosin tiennyt että kyseisen mestan pyörittäjät Nura ja Kot (espanjalais-laosilainen pariskunta) tulis majottamaan mut seuraavan viikon luonaan. 
Tässä sitä ollaan: 

Vasemmalta: mää, Geokone, Nura, Kot, ranskalainen jäbä jonka nimee en muista, Kuka. Siis sen nimi o oikeesti Kuka. 
Lao-laoo ja Beerlaoo meni aika huolettomasti, tehtiin biisi ku sattu olemaan kitara mestoilla (laitan siitä ehkä joskus ääninäytteen.. tai sitte en.), koitettiin opettaa Kotille suomea ja oppiha se "kippis" ja "hölkyn kölkyn" mitkä on tietysti ne olennaisimmat tollasessa tilanteessa. Ite opittiin että kippistä vastaa "njok njok". 
Kaikinpuolin onnistunut ja hauska päivä, oli hyvä jatkaa nukkumaan ja odottamaan tulevia seikkailuja. 






4 kommenttia:

  1. Ah, tästä oli siis seurauksena se edullinen viikko. Ei paha.

    VastaaPoista
  2. Joo siitäpä se johtu. Tosin eiköhä perse ois kestäny ton iha normaalihinnanki maksamisen :D

    VastaaPoista
  3. Ranskalaisen jäbän nimi oli muute Renaud!

    VastaaPoista
  4. Mites helvetissä sää sen muista?

    VastaaPoista