Pakse re-visited ja siitä niin

Vaan mikäpä siinä.
Bussissa matkalla kohti paikkaa mistä kummallakaan ei oo mitään havaintoa. Itse asiassa perille päästessä jouduttiin muutamaan kertaan kanssamatkustajilta varmistelemaan että onko tää nyt se paikka mihin ollaan menossa. Kyseisen sukkulan kuljettaja oli ilmeisesti juurikin saanut lempiartistinsa uuden levyn, mitä muute kuunneltiin koko kolmen tunnin matka kohtalaisella äänenvoimakkuudella. Tähän mennessä ainoo yli tunnin pitunen matka kun en oo nukahtanu. Ihan kivaa poppista silleen joo mutta minkä ihmeen takia se pitää työntää kohtalaisen väkivaltaisella 100dB voimakkuudella jokaisen matkustajan korviin? Pikantti lisä oli se kun kuski välillä tööttäili biisin tahdissa.
Tulipa siinä vaiheessa todettua että on taas aika paljon nälkää ihmisessä, ja eka paikka mikä näytti siltä että sieltä vois saada ruokaa oli valintamme. Ja sen jälkeen päätin että vaikka ois kuinka nälkä, ei ikinä enää siihen ekaan mahdolliseen paikkaan koska se eka mahdollinen paikka on aina sitä vitun lemongrassilla varustettua nuudelikeittoa mikä maistuu ihan saippualta. Tarpeeks nälkä ku on nii syöhä sitä silti ihan kiltisti. Tosin mun tapauksessa ei valittamatta.
Nythän kävi niin että paikallisen saippuakeittopaikan omistaja (?), tai joku jehu joka tapauksessa joka siellä heilu puhu englantia ja siinä oli siltä bussiaikatauluja kyselemässä joku jannu, jonka kanssa juttellessa saatiin vähän vihiä siitä että mihin suuntaan kannattaa lähtee kulkemaan jos haluu löytää guest housen.
No-delit naamaan, pakaasit selkään ja menoks.
Kävellen eteenpäin, ei mitää havaintoa mihin tosin. Koska aurinko oli jo laskenut ja oli likipitäen just niin pimeetä ku voi olla ilman muita valoja kuin kuu ja tähdet, Heikki sai kuningasidean: kaivetaan otsalamput joita kummallakin yksi kappale on, niin nähdään ees jotain. Ja ehkä vielä tärkeempänä se että joku näkee meidät eikä aja yli jollain helvetin traktorilla.
Lamppuja kaivaessa viereen pysähty paku mistä tuli ulos ukko kyselemään että mihin meette, mulla ois tällänen guest house tarjolla, voin heittää teidät sinne tsekkaamaan miltä se näyttää. Hell yeah, eikös jokaisen äiti oo opettanu että AINA pitää mennä ystävällisen vieraan sedän kyytiin. Kamat ja häiskät sisään ja menoks, vaikutti kohtalaisen pätevältä mökiltä jotenpa jäätiin. Terde oli järjettömän iso, yks hammokki oli asennettu jo valmiiks ja kaikki muutenki kohdallaan. Myös hinta: saatiin oma kylppäri ja muutenki kokolailla rennompi ja siistimpi kämppä halvemmalla kun Don Detillä.
Tällästä se sitte oli:

Huomioi vahingossa aika hyvin synkronoidut kädet

Vaan mitäs sitte tehdään ku kupu on täynnä ja kamat on saatu narikkaan ja kaikki on hyvin? Ei ainakaan opita virheistä ja vältellä niitä pimeitä katuja vaan jätetään ne nimenomaiset otsalamput mökkiin, otetaan rahaa mukaan ja lähdetään pitkin sitä samaa katua baariin! Jollain ihmeellä onnistuttiin taas löytämään joku karaokebaari, viivyttiin tovi ja jatkettiin eteenpäin. Niin kauan että jostain kuulu jotain musiikinsekasta mekkalaa, sinne siis.
Löyty eräänlainen pubi. Missä oli jotain karaoken ja livekeikan sekasta touhua menossa. Ja myös paikallinen parittaja joka tuli juttelemaan meille suurin piirtein heti. Paikan luonteen havaittuamme todettiin aikalailla yhteen ääneen että jospas sitä vaikka lähtis meneen täältä ja onnekkaasti siinä kohtaa tuli sähkökatko. Hävis kaikki valot koko näköpiiristä. Mulla oli ihan järjetön kusihätä ja oli pakko päästä vessaan, taitavilla thain ja laon skilleilläni WC:n mahdollista sijaintia koitin kysellä, minkä seurauksena tarjoilijatyttö toi mulle taskulampun. Ehkä se oli vihje että eti urpo ite. Ja sitte ku lopulta itse asiassa löysinki sen toiletin, en todellakaan keksiny millä metodilla sen oven sais sisäpuolelta lukittua, ja totta kai noin puolivälissä virtsaamisprosessiani sähköt ja valot palautu ja ovi oli kokolailla auki. Vessan sisäpuolella oli kuivumassa, tai sitte just päin vastoin, mutta ainaki narulla, roikkumassa naisten pikkareita. Tästä päättelin olevani miesten vessassa.
Hanaa helvettiin, niinku The Hectors asian Pitkässä kuumassa kesässä ilmaisi.
Ja se oli taas se sama valaisematon tie edessä, missä vastaan saattaa tulla mitä tahansa dinosauruksesta helikopteriin tai ystävälliseen gh:n omistajaan.
Siinä keskenämme jutellessa ja kävellessä joltai pihalta kuulu huutoa että tulkaa tänne oluelle.
Varovaisina ja huolellisina matkailijoina mentii totta kai messiin.
Kutsun esittäjä esittäytyi nimellä Mr Dolphin. Ja se oli sitte jo toinen pimp sen illan aikana, joskaan ekan nimeä ei kuultu eikä kysytty. Istuttiin siinä aikamme ja juotiin kaljaa ja turistiin mitä ny ikinä satuttiinkaan höpöttämään. Sisäsyntyinen prostituution ja seksiturismin vastaisuus oli elementti ihmisessä mitä ei ilmeisesti oikein ymmärretty siinä pöytäseurueessa. Koko ajan se koitti saada sitä pöydän ainoota naista eteenpäin. Sillä valuuttakurssilla se ois ollu n. 13e, FYI. Kun ei nyt sitte kuitenkaan suostuttu niin Herra Delfiinille meni vihdoin viesti perille. Ei tietenkään se viesti mitä me ite meinattiin, koska kun ei nainen kelpaa niin totta kai meitä pidettiin homoina, etenki ku vielä matkattiin yhdessä. Tuota pikaa pöydässä oli kaks ladyboyta.
Mä en tosin tajua miks. Koska oikeesti, mikä vitun logiikka tässä nyt on?
Jos me oltaiski oltu homopariskunta, ja matkustettais yhdessä nii minkä ihmeen takia pitäs panna jotain tytön näköstä poikaa ja maksaa siitä? Toisaalta ei ne kyllä nii kovin tytön näkösiä ollu..
Kuitattiin kaljat ja lähettii menee.
Matkalla onnistuin telomaan jalkani vähän epästabiilissa siirtymässä autotieltä jalkakäytävälle, eipä siinäkään onneks tullu ku pintanaarmuja.
Perille päästessä oli vähä sellane fiilis että vittu tätäkö tää ny on täällä sitte. Mutta ei se ollu, onneks.
Siitä lisää seuraavassa jaksossa.