sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Jatkuu!

Aasiassa on se hyvä puoli, että siellä sijaitsee Kouvolan jälkeen ehdottomasti henkiseksi kodikseni kokemani Tad Lo. Oltiin sitten siellä.

Aamiainen

Saara sour mango-ostoksilla

Uimaretki

Äijä kalastaa

Pyykit

Mestat

Vitu jepa norsu

Nukuttaa

Lisää hammokissa hengailua

Yhtenä päivänä sato vettä

Miau
Paikallisille tavoille uskollisina ei tehty mitää koko aikana mitä Tad Lossa hengailtiin, oltiin vaan. Niin pitää ihmisen toimia toisinaan. Olihan siellä tuttuja onneks edellisreissulta, niitä siinä morjesteltiin ja siinä se sitte olikin.

Me and my buddy Kouka

Selfie norsun kanssa

Nuran ja Kotin mestoilla hengailemassa

Pankkiautomaatti oli ilmestynyt, edellisreissulla vastaavalle oli matkaa puoli tuntia 

Happiness never finished-duon ensiesiintyminen

Saara ja kattimaaru

BÄÄÄ

BÄÄÄÄÄ
Lähdettiin Kambodzaan sitte ku Laosissa oltiin hetki hilluttu. Omille matkailutavoille uskollisesti vedettiin sekin homma asteen verran vituiks, osittain tosin itsestä riippumattomista syistä. Tapahtui näet seuraavaa: 
Sen sijaan että oltais menty yöksi takaisin Pakseen ja lähdetty sieltä aamubussilla Phnom Penhiin, värvättiin majapaikkaamme isännöivä Herra Poh kuskaamaan meidät rajalle autolla. Huono puoli oli se että hintaa tuli lisää, matka ei ollu ainakaa yhtään nopeempi ja edellisillan huolimattomasta sangrianhuuruisesta ruokailusta johtuen itse sain kevyen mahataudin. 
Matkalla käytiin silti kahviviljelmällä minkä seurauksena vieläkin on puketti oivallisia laosilaisia kahvipapuja kaapissa, sekä vesiputousmestoilla. 

TURISTI

Vettä

Mennää ny sitte

Kahvia

Pensas

Saara näyttää habaa
Joo o vitusti vettä

Mää ja Poh

Ja vielä kerran
Lopulta päästiin sinne kusiselle Kambodzan rajalle ja viisumikikkailun ja muun odottamisen ja säädön jälkeen päädyttiin ottamaan taksi Stung Trengiin, sen sijaan että oltais menty Kratieen mikä oli alkuperäinen suunnitelma. Suunnitelman muutokseen syynä oli pääasiassa allekirjoittaneen mahatauti ja totaalinen kyvyttömyys istua missään kulkuvälineessä enää sekuntiakaan jo ko. päivänä istutun sadan tunnin lisäks. Suosittelen kaikkia välttämään kyseistä jumalan hylkäämää paskakaupunkia niin kauan kun voi. Yksi yö oltiin, ruoka oli paskahkoa, majatalo vähän kyseenalainen ja vettä sato. Kuvia ei otettu ettei kenellekkään tuu paha mieli. Paitsi tässä mä meiän guest house-huoneessa: 

Huomioi kauniit lakanat
Seuraavan päivän suunnitelma oli suhata bussilla Phnom Penhiin mutta se totta kai kusi. Onnistuttiin nimittäin ostamaan liput niin kyisen bussifirman matkaan että Kratieen päästyämme todettiin paremmaks hypätä pois kamojen kanssa ja tutkia vaihtoehtoja tarkemmin. Päädyttiin jäämään yöksi Kratieen ja ostettii uudet liput seuraavalle päivälle. Kratie oli ihan mukava paikka, pieni, täynnä reppumatkaajia tai muita matkaajia mutta silti ihan hyvä välipysäkki. En löytäny muita kuvia sieltä paitsi tän varjoblogin keksimisen aikaisen ja pari muuta:

On it 
Katu

Rantabulevardi

?



Seuraavana aamuna herättiin (liian) aikasin ja luikittiin bussiin. Tai oikeammin sellaseen minivaniin mutta kuitenkin. Suuntana Phnom Penh, missä viihdyttiin varmaan kokonaiset kaks tuntia jos sitäkään. Etsiydyttiin ruokamestaan, mikä oli varmaan enemmänkin vietnamilaista safkaa kun khmer-ruokaa, ja pohdittiin mitäs sitä sitte tehdään. Muutenki ajateltiin lyhyt Kambodzan visiitti viettää enemmän rantalomaillen kun muuta tehden, joten otettiin suunta kohti Sihanoukvilleä. Tällä kierroksella ei muutenkaan oltu millään markan budjetilla säästelemässä nii vedettii taksilla se joku 300 kilometriä tai mitä se ny ikinä olikaan. 
Tässä vielä tunnelmia tuolta bussimatkalta: 


Se ei muute tollanen ilmastointi toimi jos auto pakataan näin

Perille päästessä väsytti ja kiinnosti lähinnä ruoka ja nukkuminen eikä varsinainen bailaaminen. Se koitu lopulta kohtaloksi, koska vaihdettiin biitsiä ja päädyttiin ihan mörön perseeseen vittuuntumaan milloin siihen että kaikki ruokamestat menee kiinni liian aikasin ja milloin hyttysiin tai hiiriin. 

Tässä kuva maailman lyhimmästä Long Island Ice Teasta: 

Bitch please
Sihanoukville ei sitten lopulta ollut kyllä läheskään niin perseestä kun mitä ensimmäinen ilta antoi uskoa tai mitä ylipäätään olin etukäteen kuullut. Otres Beachilla missä ensin oltiin, kohdattiin seuraavaa: 

Ok

Huomioi pirteän väriset uimashortsi

Oke

Pinky promise

Tuktuk

Myöhemmässä vaiheessa kirjakaupassa ollessa törmättiin suomalaisiin Sonjaan ja Joonakseen joitten kanssa myöhemmin hengailtiin pariin otteeseen ja hauskaa oli! 
Arvon pariskunta hierottavana
Muuten rannikkolomalla ollessamme vaan hengailtiin, oli kliffaa. 

Kato äiti, ilman käsiä! 




Fuckers! 




Joskus se hauskuuskin loppuu ja pitää lähtee pois. Ostettiin bussiliput Koh Kongille ettei tarvi jyskyttää koko matkaa Bangkokiin yheltä istumalta. Siellä vietettiin päivä, mikä oli ihan hyvä päivä elämässä kyllä. 


Pääosassa taustalla nukkuva leidi

Ilta

Aurinko laskee

RUOKAA
Diilattiin illalla tuktuk aamuksi viemään meidät rajalle ja painuttiin takasin Thaimaahan. Rajalla tyypit otti rinkat syyniin ja penko niitä vähän, jännitti hivenen koska oli muutama puteli Kambodzalaista käärmeviinaa pykälässä. 

Nam
Päästiin sieltäkin lopulta eteenpäin, tässä meikä rinkan kanssa rajalla. 




Pari jäljellä olevaa päivää hengailtiin Bangkokissa, mikä nyt on tollaseks metropoliks ihan kiva paikka ihmisen olla. Pystyy ostelemaan asioita ja syömään oivaa katuruokaa. Käytiin myös samoilla mestoilla pyörähtämässä missä edellisretkellä Heikkia mua majotti. Ja koska songkran, leikittiin vesisotaa.

EI

Piäkirkolla

Ennustajalla. Päin vittua tulee kuulemma menemään

Kohta lähtee

Woop woop

Tolla oli isompi pyssy





Vika kuva Bangkokista
Joo o. Siinä se oli sitte. Lennettiin Dubain kautta takasin Maltalle ja sillä välin ei tapahtunu mitään jännää, paitsi tää vittumainen kohtaus juoma-automaatin kanssa Dubain lentokentällä:


Ei...helevv...
Seuraavat jorinat on varmaan jotain vitun tylsiä "hengaillaan Maltalla"-juttuja joten malttakaa odottaa kunnes heinäkuussa päästään turistina Suomeen! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti